Luku 8- Pako<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Vaikka Ivy ei nähnyt tytön kasvoja, hän tunnisti tytön Brieteksi. Huone oli pieni ja pimeä, joten ei ollut mitään mahdollista paikallistaa Brietteä. Tytön keho oli jännittynyt, aivan kuin hän pelkäisi. Ivy ei ollut heti kiinnittänyt huomiotaan tytön käsiin, mutta nyt hän huomasi, että Brietellä oli käsissään Anan helminauha. Ivy ei ollut koskaan nähnyt nauhaa ennen, ja lumoutui nyt sen kauneudesta. Valkoisten virheettömien helmien keskellä oleva musta jalokivi kiilteli, vaikka valoa olikin hyvin vähän. Briette tutki helminauhan lukkoa, ja kiinnitti sen sitten kaulansa. Mustat kiharat laskeutuivat kauniisti hänen olkapäilleen. Ivy kohdisti katseensa koruun. Enää kivi ei näyttänyt pelkästään mustalta. Hetken se hohti sinisenä, ja seuraavana vihreänä. Ivy ei tiennyt jalokivistä mitään, mutta oletti värinvaihtelun johtuvan hionnasta. Kuului terävä koputus. Ivy hätkähti, mutta Briette näytti jo odottaneen sitä. Briette astui kaksi askelta eteenpäin, saavuttaen jo oven. Ivy oli odottanut valon tulvahtavan sisään huoneeseen, mutta ulkonakin näkyi vain lisää pimeyttä. Ensin hän ei erottanut oven toisella puolella mitään, mutta sitten hän näki pitkän tumman hahmon liikahtavan, ja astuvan sisään. "Tulit vihdoin", Briette totesi selvästi tyytyväisenä. Pojan katse hakeutui heti Brieten kaulaan. "Sinä… Sinä pistit sen kaulaasi!" poika sopersi. Ivy ei ymmärtänyt miksi poika piti tekoa niin kamalana. "Se oli ainoa vaihtoehto, jotta sinä et voisi varastaa sitä", Briette sanoi. "Sinä kuolet Briette. Miksi teit sen? Tiedät että se johtaa vain kuolemaan.", pojan ääni oli surullinen. Ivy ei ymmärtänyt sitäkään. Hän oli ymmärtänyt kahden varkaan olevan vihollisia. "Sinä tiedät, että minulla ei ollut muita vaihtoehtoja Gabriel", Briette kuiskasi. Gabriel astui lähemmäs tyttöä. Hän silitti Brieten maidonvalkeaa poskea, ja piirsi sormellaan rajat tytön rohtuneisiin huuliin. "Tiedät etten kestä jos sinä kuolet", Gabriel kuiskasi tytön korvaan.  Brieten hengitys kiihtyi, kun Gabriel nojasi lähemmäs tyttöä, ja suuteli häntä pitkään. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen he irtautuivat toisistaan. "Me molemmat lähdemme tänään", Briette totesi. Gabriel nyökkäsi lyhyesti. "En koskaan unohda sinua", Briette sanoi, ja kyynel vierähti hänen poskelleen. "Me näemme vielä, älä pelkää."

Ivy heräsi aivan hikisenä. Peitto oli lattialla, ja tyynykin jalkopäässä. Hän tärisi kylmästä. Hän hieroi käsivarsiaan, joiden iho oli kananlihalla. Ivy sulki vihreät silmänsä hetkeksi ja mietti. Hän oli aivan varma, että uni oli tapahtunut oikeasti. Hän ei voinut ymmärtää miksi hän näki tällaisia näkyjen kaltaisia unia. Järki kertoi Ivylle, että oli aika hakeutua johonkin hoitoon, aivan niin kuin Kristen oli ehdottanutkin. Mutta hänen aivojensa tunnepuoli käski häntä heti mennä herättämään Nate, ja kertoa hänelle mahdollisimman nopeasti unesta. Tunne otti vallan järjestä, ja Ivy alkoi pukea nopeasti aamutakkia päälle. Nopea vilkaisu kelloon kertoi, että Nate ja muut pojat olisivat umpiunessa. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä tosiseikasta, että kello oli yksi aamulla, ja huomenna olisi koulupäivä. Ivy oli varma, että tämä uni oli tärkeämpi, kuin mitkään yöunet ikinä. Valitettavasti hän oli aivan oikeassa.

Ivy koputti oveen niin hiljaa, kuin oli mahdollista. Jokin hänen alitajunnassaan kertoi, että vain Nate kuulisi sen. Nate avasikin oven vain viidentoista sekunnin päästä, ja näytti siltä, kuin olisi vieläkin umpiunessa. Ivyn nähdessään, hän kuitenkin piristyi silmissä. "Näitkö sinä unen?" Nate kärtti heti kuiskaten. Hän tarttui Ivyä kädestä, ja kuljetti hänet kauemmas huoneen oviaukosta. "Kyllä, minusta tuntuu että tämä on tärkeää."

Seuraavat pari minuuttia Ivy kertoi näkemästään unesta. Naten silmät laajenivat siinä kohtaa, kun hän kertoi Brieten laittaneen korun kaulaansa. Nate ei sanonut sanaakaan ennen kuin Ivy oli saanut kerrottua, että Briette ja Gabriel lähtisivät. Ivyn teki mieli esittää miljoonia kysymyksiä, mutta hän tiesi, että hänen ei ollut vielä aika saada tietää niihin vastauksia.

Kertomuksen päätyttyä Nate nyökkäsi vakavana. "Kiitos Ivy, olet ollut todella suuri apu. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman sinua. Tulen olemaan sinulle aina kiitollinen", Nate katsoi Ivy suoraan silmiin. Ivy ei tajunnut, että tieto jonka hän oli juuri Natelle välittänyt, oli ollut elin tärkeää.

                                                                 ***

Nate ryntäsi mitään ajattelematta huoneen 10 ovelle. Hän koputti ovelle varovasti. Hän toivoi kuollakseen, että vain Kathy heräisi. Hänen huonoksi onnekseen kuitenkin Cat avasi oven. Tyttö keikkui ovelle pelkät alusvaatteet päällään. Tyttö ei ollut koviin paljoa Natea lyhyempi. Hän olisi voinut olla malli, niin kaunis hän oli. Ainut huono asia oli, että hän näytti aivan maksulliselta naiselta.

"Cat päästä minut sisään", Nate kuiskasi. Cat hymyili hänelle, eikä tehnyt elettäkään väistyäkseen. Hänen hengityksensä lemahti savukkeilta ja viinalta. Nate tarttui tyttöä olkapäistä, ja työnsi hänet hellästi syrjään. Hän ei kuitenkaan päässyt Catista näin helposti eroon. Tyttö tarttui häntä t-paidan kauluksesta, ja suukotti hänen poskeaan. Nate yritti parhaansa torjuakseen tytön hienovaraisesti. "Älä viitsi Nate olla pihtari. Minua himottaa. Ja tiedän että niin sinuakin." Cat kuiskaili himokkaasti hänen korvaansa. Nate kavahti äkkiä pari askelta taaksepäin. Hän syöksähti nopeasti kohti Kathyn sänkyä.

Tyttö nukkui kuin tukki, ja hän joutui ravistamaan tämän hereille. "Kathy herää! Nyt on tosi kyseessä!" Kathy siristeli silmiään auki. Kolahdus Catin sängyn suunnalta kertoi Natelle, että tyttö oli viimein sammunut. "Mitä kello on?" Kathy sopersi unisena. "Jos haluat tulla mukaani, kuuntelet nyt tarkkaan."

Nate selitti nopeasti kaiken Ivyn unesta. "Minun on pakko lähteä nyt tapaamaan Kayta. Mutta sinun pitää päättää tuletko mukaani", Nate katsoi tyttöä anoen. "Tietenkin minä tulen mukaan! Mutta entäs koulu?" Kathy kysyi huolestuneena. Nate vaikutti selvästi helpottuneemmalta, kun Kathy oli suostunut hänen mukaansa. "Kay hoitaa sen, meidän ei tarvitse huolehtia siitä. Mutta nyt minä lähden Kayn luo. Pakkaa sinä tavarasi, että olet valmis kun palaan", Nate kertoi. "Entä sinun tavarasi?" Kathy kysyi katsellen Natea pää kallellaan. "Chris sai jo varmaankin Kaylta viestin. Hän pakkaa tavarani. Ja jos jotain jää jälkeen, niin ainahan voimme hankkia uusia." Kathy raaputti miettiväisenä päätään. "Tulevatko muut mukaan?" Nate pudisti päätään. "Eivät ainakaan vielä. Mutta puhutaan siitä sitten kun tulen takaisin. Nyt meillä on kiire", Nate suuteli nopeasti Kathya huulille. "Nähdään kohta."

                                                                 ***

Oli hyvin omituista, että kukaan ei herännyt minun pakkaus puuhiini. Ei edes herkkäuninen Jean. Olin aavistellut jotakin lähdöstä jo jonkin aikaa. En edelleenkään ollut aivan varma miksi lähdimme, ja minne olimme menossa. Olin varma että olisin turvassa siellä minne menisinkin. Ja siellä olisi varmasti hyvin paljon kiinnostavampaa, kuin täällä pahaisessa sisäoppilaitoksessa. Olin jo miettinyt monet kerrat koska pääsisin pois täältä. Ja nyt pois lähtö oli vielä parempaa, lähtisin pois Naten kanssa. Naten ajatteleminen nosti hymyn huulilleni kuten aina. Tiesin, että emme pääsisi millekään huvilomalle, ja että tehtävämme oli tärkeä. Silti yhteinen aika Naten kanssa houkutti. Täällä kun ei koskaan saanut olla rauhassa.

Kovinkaan kauaa ei Naten matka Kayn luo kestänyt. Jo tunnin päästä hän oli vierelläni. "Me lennämme Italiaan tänä iltana." Nate kuiskasi. Katsoin häntä suu auki. "Me menemme Italiaan?!" Nate nyökkäsi. "Sinne he ovat menossa." En voinut olla kuulematta katkeruutta hänen äänessään. Yritin saada hänet paremmalle mielelle, ja kiedoin käteni hänen vyötäisilleen. "Olen aina halunnut käydä Italiassa", mutisin, samalla suudellen hänen kaulaansa. Näin silmäkulmastani Naten hymyilevän. "Meillä ei ole aikaa tuohon", hän sanoi, mutta kuulosti silti leikkisältä. "Lento lähtee kolmen tunnin kuluttua, ja meidän pitäisi ehtiä lähtöselvitykseen tunnissa." Nyökkäsin, nyt hieman vakavampana. Vaikka tiesin, että meillä olisi tehtävä, olin silti innoissani Italian vierailusta. Enne italialaiset olivat olleet intohimoni, mutta he kaikki kalpenivat Naten rinnalla. Kukaan ei ollut komeampi kuin hän. Hän näytti kauniilta.

Vihasin lentokoneita vielä eläessänikin. En matkustellut perheeni kanssa paljoakaan, mutta kerran teimme matkan Hawajille. Lentokoneet ovat mielestäni liian ahtaita, ja niissä on aina liian kova meteli. En todellakaan nauttinut matkan teosta lentokoneella.

Istahdimme Naten kanssa vierekkäisille istuimille. Onneksi koneessa oli kahden penkin rivit reunoilla, ja kolmen penkin rivi keskellä. Saimme siis istua rauhassa kahden, murehtimatta yli uteliaista vierustovereista.

Natella oli päällään farkut, tiukka valkoinen t-paita, ja sen päällä musta puvun takki. Hänen hiuksensa valuivat silmille kuten aina. Silti näin hänen intohimoisen katseensa tummien hiuksen takaa. Hänen tummat silmänsä tuntuivat poraavan reikiä ihooni. En vieläkään käsittänyt, miksi Nate oli kiinnostunut minusta. Minä näytin aivan tavalliselta, vaaleat hiukset, siniset silmät. Olin kuitenkin hyvin iloinen siitä tosiasiasta, että hän oli kiinnostunut minusta.

Nojasin päätäni hänen lihaksikkaaseen rintaansa. Huokaisin syvään helpotuksesta, ja suljin silmäni hetkeksi. Nate kietoi kätensä ympärilleni. Olisin halunnut olla siinä ikuisuuden. Naten partaveden tuoksu oli huumaava. "Onneksi olemme yhdessä. En kestäisi lähteä ilman sinua." Nate kuiskutti korvaani. "Minä rakastan sinua Nate." "Minäkin rakastan sinua Kathy", hän vastasi ennen kuin vaivuin uneen.

Nate ravisteli minut hellästi hereille. "Tervetuloa Italiaan kulta!" Hän sanoi, ja suukotti minua otsalle. "Mitä!? En voinut missään nimessä nukkua niin kauan." Nate naurahti. "Kyllä sinä nukuit, mutta olit sen kyllä ansainnutkin. Sinulla oli varmasti kamala univaje meidän yöllisiltä seikkailuiltamme." Hän virnisteli omahyväisesti. Tökkäsin häntä kylkeen. Luultavasti se sattui minuun enemmän kuin häneen. "Etkö sinä sitten muka tarvitse unta?" mumisin. "Etkö ole jo huomannut, olen yli-ihminen, en tarvitse mitään, ja pystyn vastustamaan kaikkea!" hän julisti. Tuhahdin itsekseni. Tartuin Natea kauluksesta, ja suutelin häntä. Puraisin hänen alahuultaan varovasti. Tunsin hänen kielensä.

Parin sekunnin päästä työnsin hänet syrjään virnistellen. Hän näytti hölmistyneeltä. "Kaikkeako?", sanoin tahallani keimaillen. Hän näytti alistuneelta. "Tule tänne", hän sanoi, vetäen minua lähemmäs häntä. Hän suuteli minua joka puolelle, ja paitani vetoketju alkoi uhkaavasti avautua. Vetäydyin vastentahtoisesti kauemmas. "Jos olet huomannut, me olemme LENTOKONEESSA!!" sähisin hampaideni välistä. Nate vain hymyili, ja veti minut vasten itseään. "Jatketaan kun päästään perille", hän mumisi. Tuhahdin itsekseni.

En voinut uskoa olevani Italiassa. Tunsin olevani alipukeutunut. Kaikki naiset olivat kauniita, ja miehet komeita. Syksy oli upea Roomassa. Olin jo valmis nipistämään itseäni, jotta heräisin. Nate seurasi ilmettäni, ja naurahti kun leukani loksahti auki. En voinut uskoa nähneeni juuri Colosseumin.

Nate oli vinkannut meille heti taksin, kun olimme astuneet ulos Rooman kiireiseltä lentokentältä. Jotenkin en yhtään yllättynyt, että Nate puhui sujuvasti italiaa. Se sai minut tuntemaan itseni melko mitättömäksi.

Yksi asia oli kyllä mukava huomata. Miehet kiinnittivät minuun paljon huomiota. Tiedän että se johtui vaaleista hiuksistani, mutta oli mukavaa olla ihailtu. Nate ei pitänyt tästä yhtä paljon kuin mikä, mikä nauratti minua suuresti. Oli mukavaa nähdä Nate hieman kateellisena.

Minulla ei ollut hajuakaan, minne olimme menossa. En tiennyt mitä me tulisimme täällä tekemään. Mutta jostakin syystä, se ei kiinnostanut minua nyt. Tällä hetkellä halusin vain istua taksissa mukavasti Naten kainalossa, katsellen Rooman upeaa maisemaa.

Nate sanoi kuskille jotakin italiaksi, ja käänsi sitten katseensa minuun. "Olemme kohta hotellilla. Tämä päivä on kokonaan meidän", hän sanoi hymyillen hänen omaa erikoista hymyään. "Mahtavaa, koska me olemme edes saaneet aikaa olla kahden?" esitin kysymyksen suurimmaksi osaksi itselleni. "En osaa sanoa", Nate kuitenkin vastasi. "Mennään tarkistamaan hotellihuone, ja sitten voin hieman esitellä sinulle kaupunkia. Minusta tuntuu, että ansaitset uuden mekon", hän sanoi edelleen hymyillen. Voisiko kukaan toivoa parempaa poikaystävää.  

Huone oli suurempi kuin talo jossa asuin, kun olin vielä elossa. Sisustus oli vanhanaikainen, ja hyvin sivistyneennäköinen. Sellainen, kuin olin aina kuvitellut hotellihuoneen Roomassa olevan. Ensin kun astuimme huoneeseen, eteen levittäytyi olohuoneen kaltainen tila. Sohvat olivat upottavat ja pehmeät. Pieni väliseinä erotti makuuhuoneen olohuoneesta. Sänky oli sijoitettu keskelle päätyseinää. Koko hotellihuone oli avointa tilaa, vain suihkuun pääsi oven kautta.

Kävelin suoraan kohti sänkyä, ja annoin itseni kaatua. Sänky oli varmaankin pehmein, millä olin ikinä maannut. Nate antoi laukunkantajallemme tippiä, ja tuli sitten minua kohti. Hän heittäytyi viereeni sängylle, ja potkaisi kengät jalastaan. "Jos meillä ei olisi niin paljon tehtävää, voisin pysyä tässä koko päivän", Nate sanoi, ja käänsi mustat silmänsä minuun. Ryömin lähemmäs Natea. Jotenkin koskettaminen tuntui välttämättömältä. Me molemmat olimme hiljaa, katselimme kattoa.

Sitten Nate avasi suunsa. "Kathy… Minun on tehnyt mieli kysyä yhtä asiaa jo kauemmin", hän sanoi, ja odotti minun reagoivan ennen kuin jatkaisi. "Kysy pois." Hän näytti hetken hieman vaivaantuneelta. "Kay kertoi minulle, että jouduit helvettiin siksi koska olet bi", hän sanoi. Hymyilin Natelle leveästi. "No, se oli kyllä se syy, miksi en päässyt Taivaaseen", sanoi, ja tarkkailin hänen olemustaan. "Kerron sinulle yhden asian elämästäni, joten kuuntele nyt tarkasti, en yleensä halua puhua siitä", sanoin nyt kuiskaten. "Minä kuuntelen", Nate sanoi.

"Ei tämä suuri asia ole, mutta haluan että ymmärrät. Olen kerran ollut ihastunut tyttöön. Se tapahtui silloin, kun oli 16. Hänen nimensä oli Penelope. Pitkä punahiuksinen tyttö, kaikkein kaunein koko koulusta. Hän kävi monilla samoilla kursseilla. En osoittanut mitenkään erityistä kiinnostusta häntä kohtaan, mutta flirttailimme aina välillä. Arvelin hänenkin olevan kiinnostunut minusta.

                                                              Eräänä iltana sitten olivat nämä yhdet juhlat. Ei mitään erikoista, olin kyllä juonut yhden oluen, ja se alkoi tuntua. En koskaan juonut. Vessaan mennessäni sitten törmäsin Penelopeen. Olimme molemmat humalassa, ja me suutelimme. Mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Niiden juhlien jälkeen, emme enää ikinä katsoneet toisiamme silmiin. Penelopen jälkeen en ole ihastunut yhteenkään tyttöön. Luulen että se oli vain joku murrosiän hairahdus. Me molemmat olimme uteliaita. Hänen jälkeensä en kiinnostunut enää kuin pojista." Lopetin lyhyen kertomukseni, ja yritin selvittää Naten tunteita hänen kasvoiltaan.

Hän käänsi katseensa minuun. Hän hymyili, mutta näytti surulliselta. "Nyt ymmärrän miksi Kay näkee itsensä sinussa. Teidän kohtalonne ei ollut teidän käsissänne. Te molemmat olisitte kuuluneet Taivaaseen." Nate veti minut jälleen kerran tiukemmin itseään vastaan. Oli helpottavaa saada kuulla se häneltä. "Kiitos kun kuuntelit, tuntuu itse asiassa paljon paremmalta nyt", sanoi.

Katselin hänen kasvojaan, samalla silitellen niitä sormillani. Nate otti sormeni omiinsa, ja suuteli kämmentäni. Painoin pääni vasten hänen rintaansa, ja hengitin syvään. Aloin suudella hänen kaulaansa, liikkuen aina ylöspäin, kohti hänen huuliaan. Tavoitin hänen makealta maistuvat huulensa. Sydämeni löi kovempaa. Hän suuteli minua takaisin rajusti, mutta samalla jotenkin hellästi.

Irrottauduin hänen huulistaan. Nousin istumaan sängyllä. Nate katseli minua anovasti. Naurahdin hänen koiranpentumaiselle ilmeelleen. "Tule tänne", hän mumisi, tarttuen minua kädestä, ja vetäen minut hänen kehonsa päälle. Suoristauduin, nyt istuen hänen rintakehänsä päällä. "Anteeksi jos painan liikaa", sanoin hänelle. Nate naurahti. "Sinä olet yhtä kevyt kuin höyhen", hän sanoi. Kumarruin hänen kasvojensa yläpuolelle. Vain sentin päähän. Tiesin, että Nate ei kestänyt kiusoittelua, joten minun oli pakko hieman ärsyttää häntä. Kosketin huulillani hänen alahuultaan, ja vetäydyin taas pois. "Hei!" Nate huudahti ärsyyntyneenä. Nauroin hänen turhautuneelle ilmeelleen. Nojauduin kokonaan hänen rintansa päälle, suudellen jälleen hänen täydellisiä huuliaan. Aika tuntui lentävän siinä hänen sylissään. Vihdoinkin oli mahdollista olla vain kahden. Minä ja Nate, ikuisesti.