Luku 7- Halloween<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Oli lokakuun loppu. Ana istui sängyllään pitkästyneenä. Puut olivat jo pudottaneet kauniin punaiset, oranssit ja keltaiset lehtensä. Nyt ne lojuivat maassa, alkoivat olla ruman ruskean värisiä. Ana tiesi, että talvi tulisi pian. Talvesta oli tulossa kylmä. Ana oli asunut koko ikänsä melko eteläisessä osassa maata. Talvet olivat olleet lauhoja, ja lunta oli satanut vain harvoin. Ana ei ollut tottunut lumeen, eikä edes pitänyt siitä. Hän ei ollut alkuunkaan talvi ihmisiä. Ainut valopilkku päivässä oli se, että päivä oli lokakuun viimeinen, halloween. Se oli juhla, josta hän oli aina nauttinut. Ana muisti lapsuutensa halloween juhlat elävästi. Koko päivän oli palvelustyttö valmistanut hänelle ihanaa pukua. Ana oli joka vuosi halunnut pukeutua prinsessaksi. Illalla hän sai mennä kiertämään lähi taloja karkin toivossa. Ana oli aina pitänyt halloweenista siksi, koska se oli melkein ainut päivä vuodessa, kun hän sai olla vain normaali lapsi, eikä hänen täytynyt miettiä omaa olemustaan joka ikinen sekunti, niin kuin kaikkina muina vuoden päivinä.

Syysmasennus iski Anaan pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Hän huokaisi syvään, ja käpertyi peiton alle lämpimään. Onneksi halloween oli vapaapäivä. Ana voisi vain käpertyä sängynpohjalle ja olla pyjama päällä koko päivän. Ana tiesi, että hänen suunnitelmansa kariutuivat sillä samaisella hetkellä, kun oveen koputettiin, ja ovi avattiin.

Sisään astuja oli Jesse. Jessen näkeminen sai aikaan iloisen läikähdyksen Anan sisuksissa. "Älä pakota minua nousemaan ylös sängystä!" Ana sanoi, ja veti peiton päänsä yli. "En minä sinua pakota. Tulin vain suostuttelemaan!" Jesse sanoi ja hymyili virnistäen. Jesse astui Anan sängyn lähelle, ja tunkeutui Anan peiton alle. Ana kikatti iloisesti, ja yrtti leikillään työntää poikaa pois sängystä. Kaikki toiminta loppui, kun Jesse painoi lämpimän suudelman tytön huulille. "Jos vaikka nyt voisimme keskustella?" Jesse sanoi. Ana katsahti poikaa. "No hyvä on." Jesse kertoi, että illalla olisi halloween juhlat. Kaikkien pitäisi pukeutua, ja koska monellakaan ei ollut pukua, tekstiilityön luokkaan oli järjestetty paja, missä oli materiaaleja puvun tekemiseen. Ana harkitsi ehdotusta tarkkaan. Jäisikö hän tänne sängyn pohjalle koko päiväksi, vai menisikö hän muiden mukana juhliin pitämään hauskaa?

Ana heitti dramaattisesi peiton päältään. Hänellä oli vaaleanpunainen pyjama, jossa oli leivosten kuvia. "Noniin sir Jesse! Voisitteko ystävällisesti poistua huoneestani kun vaihdan vaateeni juhlavampiin?" Jesse hymähti. "Lady Anan on syytä olla valmiina viidentoista minuutin kuluttu, kun ritarisi kiiltävässä haarniskassa tulee noutamaan arvon ladyn!" hän sanoi dramaattisesi, ja poistui huoneesta ovet paukkuen. Hetken huoneessa oli aivan hiljaista. Sitten Ana repesi nauramaan. Hän nauroi katketakseen, eikä siitä meinannut tulla ollenkaan loppua.

Ja tosiaan, tasan viidentoista minuutin kuluttua hänen "ritarinsa" saapui noutamaan häntä. He liikkuivat nopeasti alakertaa kohti. Luokka kuhisi ihmisiä. Ompelu koneet hurisivat, ja kimalletta oli kaikkialla. Anan mieliala alkoi heti kohota. Hän äkkäsi Kathyn yhden ompelukoneen luona Nate vierellään. Ana vilkutti heille iloisesti. "Millaisen asun haluaisit?" Jesse kysyi. Ana tiesi millaisen asun haluaisi. Heillä oli vanhat näytelmävaraston tavarat käytettävissään. Ne olisi muuten heitetty roskikseen, mutta nyt ne saivat käyttöä, he saisivat restauroida itselleen niistä puvut, koska uusia ei ollut aikaa tehdä. Ana ryntäsi kaapille penkomaan.

"Jesse katso!" Ana huudahti, ja esitteli tummanpunaista prinsessamekko Jessen nenän edessä. "Tämä on melkein täydellinen", sanoi Ana, ja ryntäsi äkkiä varaamaan itselleen ompelukoneen, jotta voisi hieman parannella pukua.

Kaikki viihtyivät tekstiilityön luokassa kokopäivän iltaan asti. Kuuden aikoihin Ana lähti suunnistamaan yläkertaan, jotta voisi vaihtaa asunsa. Kun hän avasi oven, hän yllättyi iloisesti. Kaikki tytöt olivat kerrankin iloisia, ja sovittelivat pukujaan innoissaan. Näky nosti hymyn Anan kapeille huulille.

Kathylla oli päällään valkoinen mekko, joka paljasti hänen käsivartensa ja säärensä. Hänellä oli selässään enkelin siivet, ja päässään hänellä oli sädekehä. Jean oli pukeutunut punaiseen, ihonmyötäiseen mekko. Hänellä oli päässään pirun sarvet, ja kädessään hiilihanko. Ana ei ymmärtänyt tyttöjen asuvalintojen ironiaa. Cat oli vetänyt päälleen merirosvon vetimet. Hänellä oli huivi päässään, piippusuussaan, ja leikkipapukaija olallaan. Hän näytti oikealta merirosvolta. Kim taas oli käärinyt ympärilleen rullittain vessapaperia.

Ana vetäytyi vaihtamaan omaa pukuaan. Hänen tummanpunainen mekkonsa oli täynnä pitsiä ja röyhelöitä. Hänellä oli tiara päässään, ja muovinen valtikka kädessään. Ana näytti säkenöivän kauniilta.

Mustaksi koristeltu liikuntasali oli hyvin tunnelmallinen. Kynttilät loivat ihanan valaistuksen hämärään saliin. Salissa oli paljon ihmisiä. Hidas kappale soi, ja monet tanssivat. Ana etsi katseellaan Jesseä. Hän keskusteli frankenstainiksi pukeutuneen Naten kanssa. Ana ja Kathy lähtivät kulkemaan poikia kohti määrätietoisesti. Jesse oli pukeutunut asialliseen mustaan pukuun. "Mitä sinä Jesse oikein esität?" Kathy kysyi huvittuneena, ja suukotti samalla frankenstein-Natea poskelle. Jesse tuhahti muka loukkaantuneena. "Minä olen tietysti pankin johtaja", Jesse kertoi, aivan kuin asia olisi ollut päivän selvä. Ana tuhahti huvittuneena, ja raahasi Jessen tanssilattialle.

                                                                 ***

Salin toisella laidalla Jan ja Kristen silmäilivät ystäviään. Kristen oli pukeutunut vanhanaikaiseen pukuun, joka oli 1800-luvun tyyliä. Hän ilmoitti kaikille esittävänsä tietysti Jane Austenia. Hänen vasemmalla puolellaan seisoi punaista boolia siemaileva Jan. Janilla oli päällään hawajilais shortsit, ja tiukka hihaton valkoinen paita. Jalassaan hänellä oli varvastossu. Jan oli kuulemma surffari. Kristen oli varma, että asun oli tarkoitus vain ärsyttää häntä Alexista.

Molemmat tytöt olivat hiljaa. He katselivat Ivyn ja Ericin tanssia. Ivy oli pukeutunut menninkäiseksi. Hänellä oli kokovihreä asu, ja silinteri päässään. Jostain kumman syystä, hänellä oli keijukaisen siivet selässään, ja hassut hopeiset talvisaappaat. Eric oli pukeutunut ritariksi.

Koska Kristenillä ja Ivyllä oli riita, myös Jan oli riidoissa Ivyn kanssa. Janin mielestä oli päivän selvää, että ystävää tuettiin asiassa kuin asiassa. Kauempana tanssiva Yade oli kuitenkin eri mieltä. Hän ei halunnut olla kenenkään kanssa riidoissa, joten hän seilasi ystäviensä välillä kuin laiva. Yade oli pukeutunut liilaan repaleiseen mekkoon, ja hänellä oli siivet selässään. Hän oli selväsi keiju. Hänen tanssiparinsa Will olikin hieman koomisempi tapaus. Hän oli pukeutunut kilttiin, ja muutenkin perinteiseen skotlantilaiseen asuun. Kaikki ohikulkijat tyrskähtelivät hänelle, mutta Will ei siitä välittänyt, vaan keskittyi tanssittamaan tyytyväisenä Yadea.

Kristen ei voinut ymmärtää miksi Ivy oli hänelle vihainen. Mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Ivy antoi kuitenkin selkeän kuvan siitä, että Kristen oli loukannut häntä verisesti. Kristen oli todella surullinen, hän ei pitänyt riidoista, ja Ivy oli hänelle tärkeä. Hän huokaisi syvään, ja loi katseensa lattiaan. Kristen pelästyi ensin, kun hän tunsi käden olkapäällään. Kääntyessään hän kuitenkin näki vain Alexin. Tai ei voinut oikeastaan käyttää sanaa vain. Alex näytti todella komealta. Hänen ihonsa oli puuteroitu valkoiseksi, ja hänen harteillaan oli viitta. Vampyyri Alex oli todella hyvännäköinen. Kristenin mieliala piristyi hetkessä. Katsellessaan sellaista ilmestystä kuin Alex, ei voi muuta kuin unohtaa kaiken muun. Varsinkin jos kyseinen poika on varattu juuri sinulle.

"Mennäänkö tanssimaan?" Alex ehdotti hymyillen. Kristen hymyili, ja tarttui Alexin tarjoamaan käteen.

                                                                 ***

Nate katseli Kathyn sinisiin silmiin. Hän kosketti tytön vaaleaa hiuskiehkuraa, ja hipaisi hänen poskeaan. Hän kumartui hipaisemaan huulillaan Kathyn korvaa. Kathy sulki silmänsä tyytyväisenä. Nate huokaisi, koska hän joutuisi pyytämään Kathya lähtemään juhlista joissa hän viihtyi. "Jos haluat tulla mukaan tapaamaan äitiäni, meidän pitää lähteä nyt." Kathy avasi vastentahtoisesti silmänsä. "Lähdetään sitten." Nate tarttui häntä kädestä, ja johdatti häntä jälleen kerran Liittimelle.

Kathy hytisi kylmissään, joten Nate veti häntä lähemmäs itseään. Nate ojensi kätensä ja avasi Liittimen oven. He astuivat sisään, ja kuuntelivat tylsistyneen naisäänen tarinointia. Muuten hississä oli aivan hiljaista.

Naten äidin tulo Taivaaseen oli hänelle hieman outoa, mutta innostavaa. Siitä oli jo kauan, kun hän oli nähnyt äitinsä viimeksi. Natea hieman pelotti, miten äiti ottaisi sen asian, että toinen hänen lapsistaan johti Helvettiä, ja toinen Taivasta. Nate oli seurannut äidin sairautta Taivaasta käsin. Oli ollut todella tuskastuttavaa seurata tilannetta sivusta, seurata oman äitinsä kuolevan. Naisääni ilmoitti Liittimen tulleen päätöspisteeseen. Nate nappasi Kathyn käden omaansa. Hän tiesi että tyttö hermoili. Ei sitä joka päivä tapaa poikaystävän äitiä ensimmäistä kertaa.

Vähän matkan päässä he näkivät Kayn nojaavan aitaan. Hän näytti päällisin puolin täysin tyyneltä, mutta Nate tiesi että pinnan alla kuohui. Kay kuuli heidän lähestyvän, ja kohotti päätään. Kayn täyteläiset huulet kaartuivat hymyyn. Hän pyrähti välittömästi juoksuun, ja sulki Kathyn syleilyynsä heti saavutettuaan ystävänsä. "Minun on ollut niin ikävä teitä", Kay mutisi Kathyn hiuksiin. Hän irrotti otteensa nyt jo paljon iloisemmasta Kathystä, ja siirtyi halaamaan veljeään. "Vihdoinkin te tulitte. Olen hermoillut täällä ihan yksinäni. Kaikki nämä ihmiset täällä karsastavat minua." Vaikka Kay kuulosti huolettomalta, Nate tiesi kuitenkin että siskoa vaivasi se, miten häntä täällä taivaassa kohdeltiin.

Kolmikko suunnisti kohti Naten työhuonetta. Hänen apulaisensa toisi hänen äitinsä sinne aivan niin kuin kaikki uudet asukit Taivaassa. Naten mahassa muljahti ikävästi, ja iho oli kananlihalla. Kohta se tapahtuisi. Hän näkisi äitinsä. Naten suu kääntyi hymyyn.

Tunnelma huoneessa oli hyvin jännittynyt. Kathy pyöritteli hopeista sormusta pikkurillissään istuessaan upottavassa nojatuolissa. Nate asteli ympäri huonetta kädet taskuissaan. Kay piirteli lehtiöön Naten pöydän ääressä. Nate loi katseensa Kathyyn, ja huomasi että heillä oli vielä naamiaisasut päällään. Natea hymyilytti katsoa vaaleaa tyttöystäväänsä enkelin pukupäällä. Nate istahti Kathyn tuolin käsinojalle. Ovelle koputettiin. Kaikki kolme jäykistyivät. "Sisään!" Nate huudahti. Ovi avautui narahtaen. Sisään astui noin kuusikymmentävuotias nainen. Hänellä oli tumma iho, sekä samanlaiset säkkärät hiukset kuin Kaylla, joskin ne olivat hieman harmaantuneet. Naisen kasvoilla välähti epäuskoinen ilme. "Kay? Nate?" Kay nyökkäsi kyyneleet poskilla, ja juoksi halaamaan äitiään. "Äiti, olen kaivannut sinua niin paljon", Kay itki hiljaa. "En voi uskoa tätä. Te lapset ette ole vanhentuneet päivääkään. Ja katsokaa nyt minua!" Nate pudisti päätään, ja kamppaili kyyneliä vastaan. "Juuri tuollaisena me sinut haluamme." Äiti ja lapset syleilivät toisiaan. Kathy istui edelleen nojatuolissa, ja tunsi olonsa tunkeilijaksi.   

                                                                 ***

Istuin vieläkin nojatuolissa. Sen kuosi sopi hyvin Naten vanhanaikaisesti sisustettuun huoneeseen. Kuosi oli kamala. Minä viihdyin aina paremmin Kayn modernisti sisustetussa huoneessa. Otin valkean mekkoni helman käteeni, ja hypistelin sitä hermostuneena. Kayn ja Naten äiti oli esitellyt itsensä Tonya Dawsoniksi. Nate esitteli minut tyttöystävänään. Punastuin kun hän sanoi niin. Tonya katseli minua hyväksyvästi, ja hymyili aivan kuin hänen lapsensa. Kay sanoi, että olin hänelle paras ystävä ikinä, täysin korvaamaton. Se lämmitti minua paremmin kuin mikään takki ikinä.

                                                              Silti tunsin olevani tunkeilija. Tonya kertoi kaikesta mahdollisesta, kaikesta mitä oli tapahtunut sen jälkeen, kun Kay ja Nate olivat poistuneet Maasta. Kayn ja Nate kuuntelivat tarkkaavaisina. He eivät olleet kertoneet omasta elämästään täällä vielä mitään. Näin Kayn jännittävän kokoajan. Tiesin hänen pelkäävän hetkeä, jolloin hänen pitäisi kertoa omasta nykyisestä elämästään. Vaistosin, että Tonyalta alkoivat aiheet loppua, ja kellosta huomasin, että hän oli puhunut melkein kaksi tuntia.  Nyt hän haluaa tietää kaiken lapsistaan.

"Tämä huone on kuin presidentin huone", Tonya kommentoi. Nate kiemurteli paikallaan. Hänen maitokahvin värinen ihonsa muuttui silmissä kalpeammaksi.

"Äiti, tämä on minun huoneeni", Nate kakisteli. Hänen äitinsä näytti kysyvältä.

"Miten sinulla on näin hieno huone?" Tonya huomasi, että ei tietänyt kaikkea.

"Äiti… Minä tavallaan johdan Taivasta", Nate sanoi tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä.

"Tavallaan?! Minun oma poikani… Taivaan johtaja", Tonya pudisteli päätään epäuskoisesti. Jos hän otti Naten uutisen tällä tavoin, miten hän reagoisi Kayn paljastukseen?

"Entäs sinä kultaseni? Mitä sinä teet?" Tonya kysyi katsellen Kaytä. Kuulin hänen nielaisevan tyhjää. Näin melkein hänen tärisevän pelosta. Se oli kamalaa katseltavaa.

"Äiti… Muistat varmasti kun minä tein itsemurhan", Tonya värähti. " Itsemurhan tehneet eivät pääse Taivaaseen", Kay kertoi hiljaa. "Tarkoitatko… Tarkoitatko että sinä olet Helvetissä?" Tonyan ääni sortui. "Kyllä äiti. Eikä siinä kaikki. Minä olen sillä samassa asemassa kuin Nate on täällä." Kayn silmäkulmasta vierähti kyynel. Hänen äitinsä puristi sohvan käsinojaa rystyset valkeina. Nousin nojatuolista, jotta voisin lohduttaa Kayta. Tonyan katse kuitenkin porautui minuun. "Entäs sinä Kathy? Oletko sinä täällä, vai Helvetissä?" hänen äänessään oli katkera sävy. "Minä olen Helvetissä. Mutta väliaikaisesti oleskelen Maassa erään tehtävän takia." Katsoin Natea. Hän hyväksyi pienen paljastukseni, ja nyökkäsi hyväksyvästi. "Miksi sitten olet enkelin puvussa?" Tonya kysyi vaativasti. "Olen tulossa Naten kanssa naamiaisista", kerroin ja viittasin Naten Frankensteinin asuun. Tonya nyökkäsi. En tiennyt oliko hän kovin uskonnollinen. Kay ja Nate eivät olleet, mutta en tiennyt oliko se sen peruja, että he saivat tietää asioiden oikean laidan. Itse en ollut saanut uskonnollista kasvatusta, ja uskoin aina kuolemaani asti, että kuoleman jälkeen on pelkkää tyhjyyttä. Olin selvästikin väärässä.

Minä ja Kay livahdimme ensimmäisen mahdollisuuden tullen ulos, jättäen Tonyan ja Naten kahden. Tiesin että Kay oli pidätellyt kyyneliään, mutta sanoin hänelle että hän saisi itkeä vapaasti. Kayn mustat silmät täyttyivätkin kyynelistä. Kiedoin käteni hänen kapeiden hartioidensa ympärille. "Valkoisen talon" pihalla olevassa puistossa oli paljon puutarhapenkkejä, ja minä istutin Kayn viereeni. Hetken olimme aivan hiljaa. Kay haroi hiuksiaan. "Äiti ei kestä sitä mikä minä olen", hän kuiskasi melkein olemattomalla äänellä. Katsoin häntä vihaisesti. "Kay, äitisi pitää tajuta, että tämä ei johdu sinusta, vaan tästä järjestelmästä!" Kay pudisti päätään. "Äiti on todella uskonnollien. Kun tein itsemurhan, hän oli varma, että sieluni joutuisi kadotukseen. Nyt hän sai siitä omasta mielestään varmistuksen." Minunkin silmäni täyttyivät kyynelistä. "Äitisi tajuaa vielä asian laidan. Vannon sen. Nate puhuu hänelle järkeä", vakuuttelin Kaylle. Hän niiskautti nenäänsä. "Minulla on ollut sinua kova ikävä. Olet paras ystävä ikinä. Minä rakastan sinua Kathy", Kay itki. "Minäkin rakastan sinua Kay."