Luku 3- Synkkä menneisyys<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Kay käveli ulos huoneestaan, istui lähimmälle kivelle ja huokaisi. Hän katseli ympäröivää maisemaa. Aivan kuin olisi istunut kotona Maassa. Kaikkialla oli paljon puita, jokia sekä kallioita. Aurinko oli laskemassa. Kay jäi hetkeksi istumaan kivelle ja katselemaan auringon laskua. Hetken istuttuaan Kay sipaisi hiuksensa korvan taakse ja nousi seisomaan. Hän kääntyi ympäri ja avasi taas työ huoneensa oven.
Liittimen naisääni ilmoitti tylsistyneenä sen saapuneen päätös pisteeseensä. Kay astui ulos ja lähti suunnistamaan kohti jo niin tutuksi käynyttä paikkaa. Kay pysähtyi ja katseli taas hetken ympärilleen. Vaikka helvetti ei ollutkaan kamala paikka, oli siinä taivaaseen verrattuna paljon synkempi ja luotaantyöntävämpi. Taivaassa aurinko laski mereen ja kauniit kukat huojuivat kevyessä tuulessa. Kayn nenään tunkeutui hunajan tuoksu. Kyynel vierähti hänen tummalle poskelleen.
Kay astui sisään veljensä työ huoneeseen ja sulki oven hiljaa perässään. Vaikka Kay tiesikin Naten lähteneen muiden mukana Maahan, hän tiesi Naten palaavan Taivaaseen hetkeksi. Vaikka sijainen olikin ottanut Naten paikan väliaikaisesti, oli hänellä silti asioita täällä. Kay ei vieläkään täysin ymmärtänyt veljensä tarkoitusta Maahan menemisestä, mutta veli oli luvannut kertoa Kaylle asiasta kun se oli lähempänä onnistumista. Nate kohotti päätään ja katsoi siskoaan silmiin.
"Kay, miksi olet itkenyt?", Nate sanoi ja otti siskonsa leuasta kiinni niin että tämän oli pakko katsoa Natea silmiin. "Kyllä sinä tiedät. Se yö pyörii vieläkin mielessäni." Kay sanoi ja lisää kyyneliä vierähti hänen poskelleen. "Vaikka se ei enää vaivaa mieltäni niin kuin se vaivasi Maassa, en saa sitä silti pois mielestäni", Kay kertoi itkien. Nate halasi siskoaan lohduttavasti. "Et voi antaa sen ottaa valtaa sinussa niin kuin Maassa. Muistat kyllä mitä siitä seurasi." Nate sanoi. "Nyt olisi hieman hankalampaa saada itsensä hengiltä." Kay mumisi. "Se mies tulee kohta tänne. Hän tulee Helvettiin Nate. Sain tietää sen eilen." Nate katsoi sisartaan ja pudisti päätään. "Sinulla on nyt korkein valta Kay. Hän ei voi enää koskaan edes koskea sinuun, tiedät sen vallan hyvin itsekin."
"Tiedänkö? Tiedänkö minä sen Nate?" Kay kuiskasi ja halasi veljeään vielä tiukemmin.
***
Ana heräsi aamulla siihen, kun vettä kaadettiin hänen päälleen. Tarkemmin ajatellen se ei tainnutkaan olla vettä vaan jotakin hieman väkeväpää. Ana lipaisi huuliaan ja irvisti. Viinaa. Ana nousi ylös ja näki Catin viinapullokädessään, alusvaatteet päällään sekä omahyväinen virne kasvoillan. "Pitää herätä Ana." Cat sanoi, nousi Anan sängylle ja alkoi pomppia iloisesti ylös ja alas huutaen: "Nyt ylös senkin laiskimukset!" Cat lopetti pomppimisen ja otti kulauksen pullosta. "Haluatko?", Cat kysyi ojentaen pulloa Analle. Ana pudisti päätään. Kohta Ana näki Kathyn hyppäävän sängylle ja raastavan viinapullon Catin kädestä. "Tänään on koulua." Kathy sanoi ja katsoi Catia tiukasti. "Niin, mitä sitten?, kysyi Cat kulmat kohollaan. "Juuri sitä!" ,Kathy sanoi ylimielisesti ja hyppäsi alas sängyltä. Ana katseli hetken huonetovereidensa tappelu, nappasi pullon Kathyn kädestä ja viskasi sen ulos ikkunasta. "Nyt teidän ei tarvitse taistella siitä enää!", Ana sanoi ja hymyili. Molemmat tytöt katsoivat Anaa järkyttynenä. He eivät olleet uskoneet että Anassa olisi sisua tuollaiseen. Ana vain hymyili ja alkoi harjata hiuksiaan, muiden tyttöjen tiiviin katseen alla.
"Missä muuten Jean on?", Kim kysyi. Cat ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa kysymystä kohtaan vaan jatkoi tupakoimista sängyllään. "Aivan varmasti kuhertelemassa jossain kulman takana Elliotin kanssa.", Kathy vastasi ja virnisti. Kim raapi päätään ja katsoi tiukasti Anaa. Ana tiesi sen johtuvan hänen hieman liian lämpimistä väleistään Jesseä kohtaan.
***
En vain käsitä mitä Nate tekee täällä. Nate istui äidinkielen luokan toisella laidalla. Hänellä oli kynä korvansa takana ja maailmanomistajan ilme kasvoillaan. "Kathy?", ääni havahdutti minut mietteistäni. Huomasin katsovani Chrisin sinisiä silmiä. "Näytit olevan aivan jossakin muualla kuin Jane Austinin ihmeellisessä maailmassa", Chris huomautti. Hymyilin ja nyökkäsin jatkaen kirjani lukemista. Minulla oli huono mieli siitä että katselin vain Natea vaikka Chris oli niin ihana ja suloinen. Karistin molemmat mielestäni ja yritin uppoutua jälleen kerran Ylpeyteen ja ennakkoluuloon.
Kaikilla kolmella tunnilla ennen ruokailua Nate oli kummitellut takaraivossani, enkä ollut pystynyt keskittymään. Ehkäpä historian pistokokeesta tullut nelonen liittyi jotenkin tähän Nate kysymykseen. Huomasin Naten seisovan ruokalan ulkopuolella yksin. En ymmärrä miksi Natella ei ole ystäviä, hän oli hyvännäköinen, urheilullinen ja suurimman osan aikaa mukava. Heti kun Nate äkkäsi minut, hänen kasvonsa vääntyivät hymyyn. "Kathy!", Nate huusi. kävelin hänen luokseen epäilevä ilme kasvoillani. "Odotinkin sinua!", Nate kertoi hymyillen. En ollut saada silmiäni irti hänen ruskeista silmistään. "Miksi sinä minua odottelit?", kysyin, ja yritin saada ääneni kuulostamaan syyttävältä. Epäonnistuin surkeasti. "Olet varmaan huomannut että minulla ei ole monta ystävää, ja olisi noloa syödä yksin", Nate kertoi naamaperuslukemilla. "Miksi et ole Elliotin tai Jeanin kanssa, tunnethan heidät paremmin.", sanoin ja katsoin Natea. "Uudet tuttavuudet ovat joskus käteviä", Nate vastasi ympäripyöreästi, enkä jaksanut jankata enää. Lähdimme kävelevään vanhanaikaisesti sisustettuun ruokalaan.
Istuimme tyhjään pöytään kun olimme hakeneet syötävämme. Pinaattikeittoa, irvistin keitolle. Aloin lusikoida kettoa suuhuni sanomatta sanaakaan, mutta silti ajatellen Natea. Heräsin ajatuksistani vasta kun Chris istui viereeni tyhjälle paikalle ja kietoi kätensä vyötäröni ympäri. Yritin hymyillä Chrisille ja vastata hänen suudelmaansa mahdollisemman normaalisti. Nate katseli meitä hetken tutkivasti, mutta otti tavanomaisen virneensä kasvoilleen sekunninmurto-osassa. Nielaisin ja katsoin Natea syvälle silmiin. Tiesin että Nate tulisin aiheuttamaan ongelmia.
***
Kim oli raivoissaan. Ei uusi tyttö voisi tulla noin vain ja hurmata häntä yhdellä mukamas viattomalla hymyllään. Hän katseli ympärilleen kun astui vihreälle matolle joka oli heidän huoneensa lattialla. Kun Kim oli varmistunut siitä, että huone oli tyhjä, hän lukitsi oven. Kim käveli yhdelle viidestä vanhanaikaisennäköiselle ruskealle puu lipastolle. Hän avasi lipaston varovasti ja otti sieltä etsimänä. Kim hymyili omahyväisesti ja istahti omalle sängylleen. Hän hypisteli esinettä hetken kädessään. Hän katseli miettien ympärilleen ja käveli ikkunalle, hän tarttui kiinni samansävyisen vihreistä verhoista ja repäisi sen alas. Kim käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta, vieläkin hymyillen.
***
Nate käveli samaa käytävää pitkin jota Kim oli hetkeä aikaisemmin. Nate tuhahteli itsekseen vanhan aikaisesti sisustetulle koululle. Hän kääntyi käytävän päästä vasemmalle ja avasi huoneen numero 25 oven. Jesse istui kauimmaisella, joka oli peitetty punaisella päiväpeitolla joka oli täsmälleen samaa sävyä kuin verhot ja mattokin. Hän oli uppoutunut lukemaan jotakin kirjaa niin syvästi että ei edes huomannut Naten astuvan huoneeseen. Lähimpänä ovea istui Dust. Nate ei tuntenut poikaa kovin hyvin. Pitkä, mustahiuksinen poika oli kovin kalpea ja istui aina kirjoittamassa punaiseen vihkoonsa. Nate ei koskaan ollut puhunut hänelle esittäytymistään lukuun ottamatta. Nate ihmetteli myös pojan nimeä, hän oli niin hämärä että ei hänestä ottanut selvää. Nate istahti sängylleen joka oli petaamatta ja tervehti kahta paikalla olevaa huonetoveriaan. Naten ajatukset harhailivat heti siihen missä Chris ja Elliot olivat. Hän tiesi että Chris oli jossakin Kathyn kanssa. Natea värisytti ajatuskin siitä mitä hän kuvitteli heidän tekevän. Kathy oli jotenkin niin kiehtova ihminen ja Nate ei voinut enää kieltää itseltään sitä että hän todella piti Kathystä. Todella piti, mutta Nate oli melko varma että Kathy ei pitänyt hänestä vaan ajatteli hänen olevan vain ärsyttävä piikki lihassa. Nate ei kuitenkaan tiennyt Kathyn ajattelevan häntä sillä samaisella hetkellä kun hän ajatteli Kathyä.
***
Heräsin värinään. En ensin ymmärtänyt mikä aiheutti värinän, mutta huomasin sen kuitenkin tulevan koululaukkuni taskusta. Värinän oli aiheuttanut yksi niistä laitteista jonka Kay oli antanut minulle. Tämä laite oli hopean värinen. Tiesin siitä sen verran että sillä lähetettiin viestejä. Kun avasin laitteen kannen, huomasin että se oli vastaanottanut viestin. Arvelin sen olevan Kayltä, mutta kun avasin viestin, järkytyin. Viesti ei todellakaan ollut Kayltä, vaan tämän veljeltä. Nate ei ollut kirjoittanut viestiin muuta kuin suihkulähde kello 11. En tiennyt että Natekin voisi lähettää minulle viestejä. Sitten tulin kuitenkin ajatelleeksi että tämä viesti voisi koskea tehtäväämme, joten menin herättämään Jeania. Tönäisin Jeania kylkeen varovasti. Jean katsoi minua kulmiensa alta selvästi ärsyyntyneenä herätyksestä. "Mitä nyt?" Jean tivasi heti ensi töikseen. "Anteeksi että herätin, mutta minun on pakko kysyä oletko saanut viestiä.?" kysyin. "Mitä viestiä?" Jean kysyi ja alkoi näyttää kiinnostuneemmalta. "Liittyen tiedät kyllä mihin." sanoi kuiskaten koska en halunnut muiden aavistavan mitään. Jean alkoi penkoa laatikkoaan kunnes löysi etsimänsä. Jean pudisti päätään. "En ole saanut viestejä. Miksi kysyt?". Ohitin kysymyksen täysin ja vilkaisin kelloa. Viisarit näyttivät jo varttia vaille yhtätoista. Vedin äkkiä jalkaani farkut ja kiskoin t-paidan pääni yli. Vedin kengät jalkaani ja nappasin takkini oven vieressä olevasta naulakosta. Katsoin Jeania anteeksi pyytävästi ja ryntäsin ulos ovesta.
Juoksin koko matkan alakertaan ja sieltä ulos puutarhaan. Ilma oli alkanut kylmetä ja hengitykseni höyrysi odottaessani Natea suihkulähteen vieressä. Toivoin kovasti että olisin ottanut hanskat mukaani, mutta ajatuksen katkesivat heti kun pitkä ruskeahiuksinen poika astui näköpiiriini. Jostain syystä Nate ei virnistellyt niin kuin hänellä oli aina tapana. Aavistin että en ehkä tulisi pitämään hänen uutisistaan. "Hei Kathy", Nate tervehti kun oli päässyt lähemmäs. "Hei vaan Nate", vastasin ja katsoin Natea tutkivasti. "Minulla on kerrottavaa." Nate sanoi ja katsoi suoraan silmiini. "Koskeeko se tehtävää?" kysyin heti. Nate pudisti päätään. "Ei, tämä koskee Kaytä. Hän ei voi nyt hyvin." Naten ääni oli vakava. "Mikä hänellä on vikana, eivät kuolleet sairastele." sanoin Natelle ja yritin lukea jotakin hänen kasvoiltaan. "Sinun pitää lähteä sinne vähäksi aikaa. Kay tarvitsee sinua", Nate sanoi näyttäen epätoivoiselta. Nyökkäsin totisena. "Tietenkin lähden", vakuutin pojalle joka ei ollut sama jonka olin vähän aikaa tuntenut. "Sinun pitää lähteä sinne nyt. Seuraa minua.", Nate sanoi ja lähti johdattamaan minua vajaan joka oli puutarhan laidalla. Jouduin hölkkäämään jotta pysyisin Naten kannoilla. Poika avasi oven ja kehotti minua astumaan sisään. En voinut erehtyä vaikka olinkin nähnyt sen vasta pari kertaa. Liitin oli vajassa, valmiina viemään minut Kayn luo. Koska vain Kay ja Nate saivat käyttää sitä, Nate astui Liittimeen kanssani. Kun olimme molemmat sisällä, tunsin kuinka hissi nytkähti ja lähti alaspäin. Matkalla en saanut Kaytä mielestäni. Minä ja Nate emme sanoneet toisillemme sanaakaan matkan aikana. Matka ei kestänyt kauaa ja olimme liiankin pian, minulle jo tarpeeksi tutussa paikassa, Kayn työhuoneen ovella. "Mene sisään, Kay kertoo sinulle kaiken", Nate sanoi ja käännyin lähteäkseni. "Kathy!" Naten ääni kutsui takanani. Kännyin ja Nate veti minut lähelleen ja kumartui suutelemaan minua. Kaikki muu kaikkosi mielestäni.
***
Kay katseli salaa veljensä ja Kathy touhuja. Vaikka Kay olisikin halunnut olla iloinen veljensä ja parhaan ystävänsä puolesta, ei hän osannut iloita juuri nyt. Kayn silmät olivat turvonneet itkusta ja häntä kylmäsi. Nyt kun Kathy ja muut olivat Maassa, hän oli yksin ajatustensa kanssa. Kay puristi kädessään olevaa peiliä tiukasti, kunnes hän päästi siitä irti ja peli hajosi lattialle tuhansiksi palasiksi. Kay kumartui korjaamaan palasia lattialta, mutta koputus oveen sai hänet nousemaan ylös. Koputtaja oli Kathy, joka ei vaivautunut odottamaan kutsua sisään, vaan avasi oven ja astui sisälle huonosti valaistuun huoneeseen. "Kay…", Kathy sanoi ja astui eteenpäin halatakseen parasta ystäväänsä. "Kay, sinun pitää kertoa minulle kaikki alusta alkaen", Kathy kuiskasi Kayn korvaan. Kyyneleet alkoivat jälleen valua pitkin Kayn tummia poskia. Kay nyökkäsi, ja viittasi Kathyn istumaan punaiselle sohvalle. "Aloitetaan sitten alusta. Kaikki alkoi kun olin 18-vuotias…", Kay aloitti kertomuksensa ja palasi muistoissaan 7 vuoden taakse.
Kay hyvästeli ystävänsä hymy huulillaan ja päätti käyttää metsäpolkua päästäkseen kotiin. Se lyhentäisi kotimatkaa ainakin kymmenellä minuutilla, ja Kay oli nyt jo puolituntia myöhässä, eikä halunnut suututtaa vanhempiaan sen enempää. Kay hyräili lempikappalettaan ja ajatteli ihanaa poikaystäväänsä Davea. Kay oli iloisempi kuin aikoihin. Kerrankin kaikki hänen elämässään oli hyvin. Se tosin tulisi muuttumaan sinä iltana.
Kay tunsi käden suullaan ja sitten vartalollaan. Hän yritti pyristellä epätoivoisesti irti, mutta selvästi häntä suurempi mies ei päästänyt otettaan irti. Seuraava asia jonka Kay tiedosti, oli se kun mies avasi Kayn housujen nappia. Kayn pyristely oli turhaa.
Kay ei koskaan kertonut tapahtuneesta kenellekään, ja eristäytyi täysin. Vanhemmat yrittivät saada Kaytä puhumaan jollekulle, mutta hän ei suostunut puhumaan. Vain puoli vuotta raiskauksen jälkeen Kay sairastui bulimiaan. Kay ahmi paljon, ja oksensi. Kay inhosi itseään. Hän syytti tapahtumista itseään. Kay aloitti viiltelyn kahden vuoden päästä tapahtuneesta. Kay kävi kahdesti eri hoitolaitoksissa, mutta saavutetut tulokset eivät olleet pysyviä. Viiden vuoden päästä Kay tappoi itsenä. Ei tarvittu muuta kuin lääkkeitä ja alkoholia.
Kay lopetti kertomuksensa, ja ystävykset itkivät molemmat halaten toisiaan kovasti. "Sinun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin minulle. Olisin voinut auttaa", Kathy sanoi. "Et sinä olisi voinut tehdä mitään", Kay lohdutti. "Nyt se mies on täällä", Kay kuiskasi. Kathy silitti ystävänsä karheaa hiussuortuvaa. "Sinä olet turvassa Kay, hän ei tule enää ikinä koskemaan sinuun, lupaan sen."
Kommentit