Luku 2- Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja tänne ne minut sitten lähettivät. Ana ihmetteli mielessään. Hän oli katkera ja vihainen. Vihainen siitä syystä että hänen oma perheensä oli lähettänyt hänet sisäoppilaitokseen hänen yritettyään itsemurhaa. Anan vanhemmilla olisi ollut rahaa lähettää hänet hoitoon, mutta ei! Heidän piti tietenkin pitää suvun nimeä yllä. Eihän se olisi sopinut että suvun viimeinen jälkeläinen olisi jossakin hoitolassa.

 

Ana yritti työntää ikävät ajatukset mielestään. Hän käveli uuden koulunsa käytävää pitkin ja yritti löytää huoneensa jonka tulisi jakamaan seuraavan vuoden neljän muun tytön kanssa.

 

Ana löysi huoneensa. Hän katsoi huoneen numero 10 ovea, huokaisi syvään ja työnsi oven auki. Ensimmäinen asia jonka Ana tiedosti, oli tupakan pistävä haju. Hän nyrpisti nenäänsä ja katsoi ympärilleen. Huone oli tilava, siellä oli viisi sänkyä ja viisi lipastoa vaatteita varten. Seuraavaksi hänen huomionsa kiinnittyi kolmeen henkilöön, jotka istuivat yhdellä sängyistä. Ensimmäisenä hän käänsi katseensa tupakkaa polttavaan tyttöön. Tytöllä oli päällään revitty t-paita, verkkosukkahousut, aivan liian lyhyt musta vekkihame, ja jalassaan hänellä oli kymmenen sentin piikkikorot. Tyttö oli pitkä, vähintään 175 senttimetriä. Hänellä oli lyhyet mustat hiukset. Tytöstä näki että hän olisi ollut kaunis, ellei sekaantuisi tupakkaan ja ties mihin muihin aineisiin.

 

Tyttö nousi sängyltä ylös. Ana huomasi hänen olevan rutkasti pidempi kuin hän itse. Tyttö näytti uhkaavalta, mutta Ana päätti olla näyttämättä pelkoaan. "Hei, minä olen Ana", Ana sanoi tavoitellen rauhallista äänensävyä. "Minä olen Cat", tyttö sanoi ja tarjosi tupakatonta kättään. Ana tarttui siihen ja katseli kysyvästi kahta muuta, jotka istuivat sängyllä, toinen oli poika ja toinen tyttö. Tyttö jolla oli jalassaan pillifarkut ja vähintään kahta numeroa liian suuri musta printti paita, nousi ylös sängyltä. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Hän oli hyvin kaunis. "Minä olen Kim", tyttö sanoi ja Ana kätteli vuorostaan häntä. Viimeisenä sängyltä nousi poika jolla oli lyhyet ruskeat hiukset, jotka sojottivat joka suuntaan. Poika ei ollut erityisen pitkä, korkeintaan yhtä pitkä kuin Cat. Poika ojensi kätensä ja sanoi: "Minä olen Jesse." Jesse katsoi Anaa syvälle silmiin ja hymyili. Ana ei voinut olla huomaamatta kateellista katsetta Kimin silmissä. Hän kuitenkin päätti olla välittämättä. " Mitkä sängyistä ovat vielä vapaita?" Ana kysyi. Kim osoitti heti kolme vapaana olevaa sänkyä. Ana käveli sen sängyn luokse jonka vieressä oli ikkuna. Hän istui sängylle ja jäi katselemaan huonetovereitaan sekä Jesseä, jonka suu oli edelleen vääntyneenä hymyyn.

 

Hetken katseltuaan poikaa, Ana havahtui ovelta kuuluvaan koputukseen. Cat nousi ylös sängyltään avaamaan ovea. Oven takana seisoi kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Toinen pojista oli vaaleahiuksinen ja näytti epäröivältä. Punahiuksinen poika taas hymyili leveästi ja astui huoneeseen muiden seuratessa perässä. Hänen perästään asteli vaaleahiuksinen tyttö joka hymyili ujosti. Vaalean tytön jäljessä huoneeseen astui lyhyt, korkeintaan 160 senttimetrin pituinen tyttö jolla oli mustat kiharat hiukset ja suu tiukkana viivana. Punahiuksinen poika puhui ensin. "Minä olen Elliot, me tulimme vain Chrisin kanssa saattamaan tytöt tänne.", poika sanoi ja nyökäytti päätään vaaleahiuksista poikaa kohden. Vaaleahiuksinen tyttö astui seuraavaksi esiin Elliotin selän takaa. "Minä olen Kathy. Te varmaan olette meidän huonetoverimme?" Kathy kysyi ojentaen kättään Catille joka tarttui siihen ja esitteli itsensä. Kohta tuo pieni mustahiuksinen tyttökin astui esiin ja esitteli itsensä Jeaniksi. Kun kaikki olivat esittäytyneet, Elliot veti Jeanin mukanaan ovelle, kuiskasi tytön korvaan jotakin jota muut eivät kuulleet, kietoi kätensä tytön vyötärön ympärille ja suuteli tätä pitkään. Elliot irrottautui tytöstä, ja nyökkäsi Chrisiä tulemaan mukaansa. "Minä tulen vielä katsomaan sinua tänään." Chris sanoi ja osoitti sanansa selvästi Kathylle, joka nyökkäsi.

 

Poikien, lukuun ottamatta Jesseä, lähdettyä, Kathy ja Jean valtasivat itselleen sängyt. "Kuinka vanhoja te yleensä olette?" Cat kysyi uusilta tulokkailta. "Minä olen kahdeksantoista." Ana vastasi ja muut tytöt nyökyttelivät olevansa saman ikäisiä. "Oletko sinä yhdessä sen Chrisin kanssa?" Kim kysyi yllättäen. "En, emme ole tunteneet kuin pari päivää." Kathy kertoi, mutta punastumisesta päätellen jotain muutakin oli tekeillä. "Entäs se Elliot?" Ana kysyi vuorostaan katsellen Jeania uteliaana. "Me olemme tunteneet kaksi vuotta. Olemme seurustelleet kohta vuoden." Jean sanoi, ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos haaveileva ilme kasvoillaan. "No kenen poikaystävä sinä sitten olet Jesse?" Kathy kysyi katsoen odottavasti Jesseä. Jesse purskahti äänekkääseen nauruun ja kertoi yhä hekotellen: "Olen tuntenut Catin siitä asti kun leikimme vielä hiekkalaatikolla! En voisi ikinä ajatella hätä minään muuna kuin ystävänä. Sama pätee Kimiin, vaikka olemmekin tunteneet vasta vuoden päivät." Kun Jesse oli sanonut, ettei voisi olla Kimin kanssa muuta kuin ystävä, Ana oli nähnyt Kimin näyttävän surulliselta.

                                                                 ***

 

 

Kun heräsin aamulla, en ymmärtänyt missä olin. Sitten muistin eilisen illan. Taivaassa käydyn keskustelun, ja sen miten Kay ja Nate olivat lähettäneet meidät tähän pahaiseen sisäoppilaitokseen. Tuhahdin itsekseni ja nousin istumaan sängylläni. Katselin nukkuvia tyttöjä ympärilläni. Jean oli käpertynyt peiton alle kerälle kuin mikäkin koira. Ana nukkui rauhallista unta ja hymyili. Minuakin hymyilytti kun näin hänen kasvonsa. Tyttö oli kaunis noiden tavallisten ruskeiden hiuksiensa kanssa. Omalla tavallaan kaunis, ja varmasti hyvin kiinnostavakin. Siitä saisin kuitenkin tietää lisää. Siksihän meidät tänne oli lähetettykin. Katseeni kohdistui Kimiin. Huomasin että hän ei enää nukkunut, vaan makasi sängyllään silmät auki. Arvasin hänen ajattelevan Jesseä. Kimin viereisessä sängyssä nukkui Cat. Catilla oli vain alusvaatteet päällään ja hän puhui unissaan: "Jesse, ei siitä voi hypätä, taitat vielä niskasi." Katselin tyttö hetken uteliaana. Mistähän hän mahtoi puhua? En kuitenkaan jaksanut kiinnittää huomiotani asiaan sen enempää, vaan keskityin kiskomaan kouluasuani päälle. Kouluasua, tuhahdin itsekseni, ei meillä semmoisia New Jerseyssä ollut. Kouluasuani oli muutenkin naurettava, laivaston sininen vekkihame, tummanharmaat polvisukat ja samaa sävyä oleva slipoveri, sekä sen alle kuuluva valkoinen kauluspaita. Kaulaan piti kiinnittää hameen värinen kravatti, ja jalkaan vanhanaikaiset mustat kengät, joita en missään nimessä suostuisi vetämään jalkaani normaaleissa olosuhteissa. Nappasin vielä sinisen jakun ja harmaan baskerin sängyltäni ja puin ne päälleni täydentääkseni koulupukuani. Asetuin peilin eteen ja katselin inhoten kuvajaistani. Vaatteet eivät pukeneet minua pätkänvertaan. Huokaisin syvään ja suunnistin kulkuni pihamaille.

 

Kulkuni pihalle ei käynyt aivan vaivattomasti. En vielä ollut oppinut tuntemaan koulun ympäristöä tarpeeksi hyvin jotta olisin päässyt suorinta tietä perille. Pitkällisten etsintöjen jälkeen kuitenkin löysin päämääräni ja istahdin penkille. Avasin harmaan olkalaukkuni(sekin täydensi jo ennestään kammottavaa asuani). Etsin laukusta pussin jonka Kay oli ojentanut minulle ennen kuin lähdin Taivaasta tänne. "Näitä laitteita tarvitset kun otat Anasta kaiken tiedon talteen." Kay opasti "Saat myös yhteyden minuun tällä laitteella." Kay sanoi ja heilutti laitetta nenäni edessä. "Otathan yhteyttä seuraavana aamuna?" Kay oli pyytänyt, ja minä lupasin että ottaisin. Joten tässä minä nyt istuin, tuo outo laite käsissäni. Laitteessa oli kolme nappulaa ja näyttö. Tiesin kahden ensimmäisen napin käyttötarkoituksen, mutta viimeisestä minulla ei ollut tietoakaan. Painoi etusormellani nappia joka oli lähimpänä vasenta reunaa. Näyttö alkoi väristä, ja kohta näinkin jo tutut kasvot ruudussa. Minua hymyilytti nähdä naisen itsepäinen pörrötukka. Kay.

"Vihdoin, olen odotellut jo tunnin!" Kay puuskahti, mutta hymyili kuitenkin.

"Se johtuu siitä että kuolevaisten elämään kuuluu nukkuminen" valistin Kaytä. Nukkuminen oli eräs niistä kuolevaisen elämän iloista joita olin kaivannut. Tuntui hassulta että minut oli palautettu takaisin kuolevaiseksi. Olisi jotenkin hupaisaa jos kuolisin kaksi kertaa. Mietin ja virnistin Kaylle.

"No onko projekti lähtenyt hyvin käyntiin?" Kay kyseli ja kohotti kulmakarvojaan.

"Kaikki on tallennettu tänne." sanoin ja taputin toista laitetta. Laite oli tarkoitettu videokuvaamiseen, sekä nauhoittamiseen. Olin nauhoittanut ja kuvannut Anan jokaista liikettä siitä lähtien kun tapasin hänen. Tyttö ei aavistanut mitään siitä tosiasiasta että häntä vakoiltiin.

"Minulla on jotenkin ikävä sinne." kerroin Kaylle, joka edelleenkin vain hymyili.

"Kyllä sinä nyt ilman minua pärjäät, voimme aina jutella kun sitä haluat." ilmoitti Kay.

"Ja mikä saa sinut luulemaan että minulla on ikävä sinua? Mistä tiedät että minulla ei ole salasuhdetta Elvikseen." kysyin ja katsoin Kaytä haastavasti. Kay ei kuitenkaan kerinnyt vastaamaan ennen kuin kuulin äänen takaani kysyvän:

"Kenellä on salasuhde Elvikseen?" kysyjän ääni oli huvittunut, ja käännähdin salamannopeasti ympäri. Huokaisin helpotuksesta kun tunnistin tulijan. Tulija oli ylimittainen, punatukkainen ja pisamanaamainen poika joka virnisteli leveästi.

"Se olitkin vain sinä Elliot, ehdin jo pelästyä." sanoin virnuilevalle pojalle joka istuutui viereeni penkille. Poika vain hymyili, koulupuku ei pukenut vireäsilmäistä poikaa sen enempää kuin se ei pukenut minuakaan. "Eikö sinun pitäisi olla ahdistelemassa Jeania?" kysyin sarkastisesti.

"Ensinnäkin, minä en ahdistele ketään, ja toiseksi, en viitsi tunkea teidän huoneeseenne. Se on kuulemma täynnä puolipukeisia tyttöjä." Elliot vastasi.

"Kuka sanoi että siellä on puolipukeisia tyttöjä?" kysyin miettien että ketä pojista oli uskaltautunut tunkea nokkaansa sinne.

"Jessellä oli jotakin asiaa Catille huomisesta, ei hajuakaan mitä se kaksikko suunnittelee. Joka tapauksessa, Jesse avasi oven koputtamatta ja näki Anan pomppivan ympäri huonetta alusvaatteisillaan. Jessen naama oli kyllä näkemisen arvoinen!" poika tiedotti ja nauroi.

"Minä olen täällä vielä Kathy jos muistat!" kuului kimpaantunut ääni. Katsahdin käsiini ja näin Kayn naaman ruudusta. "Anteeksi Kay, mutta minulla ei ole nyt enempää aikaa sinulle, tuntini alkaa viiden minuutin kuluttua" tiedotin Kaytä. "Jutellaan myöhemmin" sanoin ja hyvästelin Kayn ja lähdin takaisin sisälle Elliotin kanssa.

 

Ehdimme historian tunnille juuri ajoissa. Äkkäsin vapaan paikan Anan vieressä ja istuin siihen.

"Missä sinä oikein olit tänä aamuna?" Ana kuiskutti korvaani.

"Kävin vain ulkona" tiedotin ja kaivoin kirjat laukustani. Opettaja astui luokkaan ja kaikki pongahtivat seisomaan, joten matkin parhaani mukaan.

"Huomenta oppilaat. Voitte istua." opettaja ilmoitti ja kirjoitti nimensä taululle. "Nimeni on siis Georgina Watson, ja opetan teille historiaa. Kutsutte minua luonnollisesti professori Watsoniksi." nainen ilmoitti sellaiseen sävyyn, että kenellekään ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa hänen sanojaan. "Aloitetaan nimen huudolla. Herra Jesse Armstrong?" Jesse heilutti kättään. Opettaja luetteli pari nimeä joita en ollut koskaan kuullutkaan. "Herra Nathaniel Dawson?" Olin varmasti kuullut väärin. Näin kuitenkin kuinka tuo huolettoman komea poika heilautti laiskasti kättään. Olisin tunnistanut nuo maailmanomistajan elkeet mistä vain. Huomasin että en ollut ainut ketä oli huomannut tämän oudon käänteen. Jean, Elliot ja Chris näyttivät yhtä yllättyneiltä kuin luulin itsekin näyttäväni. "Neiti Kimberly Griffin?" kuulin opettajan kysyvän, ja erotin hämärästi kun Kim heilautti kättään. Mitä ihmettä Nate teki täällä? "Herra Chris Hendrix?" opettaja jatkoi kyselyään ja Chris heräsi horroksestaan heiluttaakseen poissaolevasti kättään. Mitä ihmettä tämä tarkoitti? En huomannut mitään järkevää syytä siihen että Nate oli täällä. "Neiti Jean Jillette? opettaja huuteli Jeanille. "Neiti Catrina MacDougal?" Watson huuteli luokan etuosasta. Kuka Catrina? Ihmettelin, mutta sitten näin Catin heilauttavan kättään. Catrina, ei olisi ikiä uskonut. Mutta siisti koulupuku päällä Cat näytti enemmän Catrinalta kuin siltä verkkosukkahousuihin verhoutuneelta Catilta, jonka olin eilen tavannut. "Herra Elliot O'Brien?" Elliot huiskutti innokkaasti paikaltaan. "Neiti Kathy Teller?" havahduin ja huiskautin omaa kättäni. Kohta päästiin w:n kohdalle ja opettaja kysyi:" Neiti Ana-Maria Wells?" Ana huiskautti kättään oikealla puolellani. Tietenkin Anan oikea nimi ei ollut Ana. Moitin itseäni kun en edes sitä ollut saanut selville. Tietenkin Wellsin suvun nuorimmainen ei voinut olla pelkkä Ana, ei vaan Ana-Maria. Maria neitsyt Marian mukaan.

                      Koko tunnin en pystynyt keskittymään siihen kun opettaja luennoi Englannin kauppasaarrosta. En voinut kuin miettiä että mitä tuo syötävän komea otus teki täällä. En voinut olla katsomatta Natea. Hän keikkui tuolinsa selkänojalla samalla tavalla kuin oli keikkunut Taivaassakin. Tosissaan, mitä Jumala täällä toimitti?

 

En saanut vastausta kysymykseeni ennen ruokatuntia, koska minulla oli historian jälkeen kaksoistunti ranskaa, ja Nate oli jo karannut omille teilleen. Jean oli kanssani ranskan tunnilla ja supatti kovaa kyytiä korvaani. "Mitä ihmettä Nate tekee täällä? Eikö hänellä pitäisi olla tärkeämpääkin tekemistä?"

"Ei minulla ole hajuakaan siitä mitä hän täällä tekee, mutta minä aion ottaa asiasta selvää. Anna minä selvitän tämän Jean. Jooko?" Jean oli juuri esittämässä vastalausetta kun opettajan ääni pyysi:" Les filles, soient satisfont tout à fait." Jean kysyi yllättyneenä mitä opettaja oli sanonut. Vastasin että hän käski meidän olla hiljaa. Ranskan tunnit olivat yhtä tuskaa. Olin kiljua riemusta kun opettaja vihdoin sanoi:" L'au revoir, ont un beau jour."

 

Rynnistin ruokalaan sellaisella kiireellä, että en edes uskonut pystyväni juoksemaan niin nopeasti. Näin Naten seisovan ruokajonossa. Tartuin häntä käteen ja käänsin ympäri. Nate virnisteli minulle omahyväisesti.                                                                                                                                       "Hei Kathy. Mietinkin jo milloin tulisit." poika sanoi edelleen virnistellen.                                                                                                                                            "Minä taas en miettinyt ollenkaan sitä että sinä tulisit!" kivahdin pojalle. Virne säilyi muuttumattomana Naten kasvoilla. "Miksi tulit tänne?" kysyin lähes syyttävään äänen sävyyn. "Etkä kaiken kukkuraksi kertonut että olet tulossa." intin. "Ehkä en kestänyt olla erossa sinusta ja minun piti lähteä perääsi." poika virkkoi virnistellen ja sai punan kohoamaan kasvoilleni. Poika oli niin ylimielinen! Ärähdin mielessäni. Mutta syötävän hyvännäköinen. Omat aivoni muistuttivat minua, mutta yritin painaa sen taka-alalle. "Niin varmaan, ikään kuin sinua kiinnostaisi piirun vertaa!" kivahdin. "Miksi tulit tänne? Ihan oikeasti Nate, luulin että tämän piti olla meidän projektimme." jatkoin kiihtyneenä. "Niin se onkin, minä vain satuin tulemaan tänne, en vaaranna projektianne mitenkään." Nate kertoi. "Satuit tulemaan! Sinun pitäisi johtaa Taivasta hitto soikoon! Ei sinulla pitäisi olla aikaa tulla tänne!" huusin Natelle. Naten ilme oli vakavoitunut ja hän tarttui kiinni käsistäni. "En voi kertoa vielä miksi olen täällä. Kerron kyllä kun sen aika tulee." Nate sanoi vakavana. Katselin hetken hänen mustia silmiään. Hetkessä pirullinen virne oli kuitenkin palannut pojan huulille. Hän irrotti otteensa käsistäni ja lähti kävelemään. Hän kääntyi kerran ympäri ja huusi minulle:" Au revoir, chéri!"                                                                                                                 En saanut Nate ja hänen ylimielistä hymyään pois mielestäni koko iltana. Olin käynyt aiemmin Chrisin kanssa puutarhassa. Chris oli suudellut minua ja kysynyt että missä mentiin. Tulimme siihen tulokseen että yrittäisimme seurustella. Vaikka minun olisi pitänyt olla iloinen minun ja Chrisin puolesta, en voinut muuta kuin maata sängyssä ja ajatella Natea, sitä omahyväistä törkimystä, joksi nimitin häntä hänen selkänsä takana. Vai chéri! Minä olin Naten kullasta kaukana. Minä seurustelen Chrisin kanssa, joten jätä jo se Nate rauhaan! Uhosin itsellinen. Yritin olla parhaani mukaan ajattelematta Natea. Se oli vaikeaa, mutta lopulta onnistuin nukahtamaan. Vaikkakin Nate seurasi minua vielä uniini.