Luku 1- Kuolema

Laukauksen ääni oli kova, ja kipu rinnassani sietämätön. Tajuntani sumeni hetkeksi, mutta kirkastui taas. Näkökenttäni oli tulenpunainen. Näin tummaihoisen naisen seisovan liekeissä. Naisella oli päällään kiiltävän kultainen mekko.  Liekit nuolivat hänen kehoaan. Aivan kuin nainen olisi tanssittanut niitä. Tummasta kurittomasta tukasta katseeni siirtyi hänen mustiin silmiinsä. Hetken ajan näin liekkien kuvastuksen hänen silmistään, mutta hetkessä ne alkoivat hehkua punaisena. Silloin tiesin, että paholainen oli tullut hakemaan minua.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Stereotypiat rikkoen, paholaisella ei ollut sarvia eikä häntää, ei edes hiilihankoa. Paholainen oli nainen, mutta ei häntä Paholaiseksi kutsuttu. Ei, Helvetin pääpaholaista kutsuttiin Kayksi. Kay oli uusi paholainen, hän oli pitkään tavoitellut Helvetin johtajan asemaa. Kayllä oli ihana luonne, mutta Paholaisen arvonimeen liittyi tietysti varjopuolia.  Suuttuessaan Kay oli kamala, raivo näkyi hänen silmistään jotka välkähtelivät punaisena. Eläessään Kay ei kuitenkaan ollut ollut paha ihminen. Kayn elämä oli ollut rankaa. Hänellä oli ollut mielenterveys ongelmia, joiden takia Kay oli riistänyt elämän itseltään. Itsemurhan tehnyt Kay ei kuitenkaan ollut päässyt taivaaseen, vaan oli joutunut suoraan tänne, helvettiin. Kun Kayn elämä oli tullut päätökseen, myös hänen mielenterveys ongelmansa olivat kuolleet. Nykyään Kay on selväjärkisin henkilö jonka tunnen. Täällä Helvetissä kun ei ole paljon selväjärkisiä ihmisiä. Minun tarinani on kovin samankaltainen kun Kayn. Nyt tunnen olevani vapaa. Pääni on kirkas kuin juuri puhdistettu peili, ja mitä helvettiin tulee, se ei ole niin paha paikka. Täällä näkee paljon julkkiksia, myös Elvis on täällä.

Oltuaan pari päivää kuolleena, asiat ymmärtää paremmin, sitä tajuaa että vaikka olisi kuinka hyvä ihminen, mutta olisi ongelmia, taivaaseen ei olisi asiaa. Ja nyt myös tiedän totuuden Jumalasta. Ei Jumala luonut maata. Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen valmistamisen kanssa, Jumala vain on mies, joka on valittu hallitsemaan Taivasta. En päässyt taivaaseen koska olen suuntautunut molempiin sukupuoliin. Kun minut ammuttiin, minun lähettämistäni taivaaseen ei edes harkittu, Jumala ei hyväksy minunlaisiani, erilaisia ihmisiä.

Tänne tultuani tutustuin Kayhin melkein heti, hän on niin mukava, sanoi näkevänsä itsensä minussa. Kayllä on paljon kiireitä, mutta silti hän löytää aikaa jonka voi viettää kanssani, Kay järjesti meille aikaa tänään, ensin hänen on vierailtava Maassa. Hänen pitää hakea eräs henkilö tänne. Ei Kay kuitenkaan kaikkia tänne itse hae, hänen apulaisensa huolehtivat siitä suurimmaksi osaksi. Kay lupasi ottaa minut mukaansa heti kun olen kotiutunut tänne.

Hieman myöhemmin tunsin käden niskassani, Kayn käsi. Sen käden olisin tunnistanut vaikka unissani, mutta eihän täällä nukuta, joten en näe enää unia. "Hei Kathy." Kay kuiskasi korvaani. Kay lysähti makaamaan sängylle. "Millainen päivä sinulla oli tänään?" utelin Kayltä. Kay nousi istumaan ja painoi päänsä käsiinsä. "Päivä oli kamala, en jaksa enää tätä vääryyttä, taas ne lähettävät tänne itsemurhatapauksen!" , Kay parahti ja nojasi päätään seinään. "Se on niin väärin", hän jatkoi. Silitin hänen karheita hiuksiaan. "En edelleenkään tajua miksi Jumala lähettää heidät tänne, heillä oli kamala elämä eivätkä he pääse siitä eroon edes kun kuolevat", sanoin ja katsoin Kayn kärsiviä silmiä. "Kun pääsin Paholaiseksi, ajattelin muuttavani tuo asian", Kay parahti " Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, ei yhtään mikään!" , hän huudahti turhautuneesti. "Kyllä me vielä muutamme sen asian." , uskottelin Kaylle ja purin kynttäni. Mitä me muka voisimme asialle tehdä? Kysyin itseltäni. Ei sitä ole vielä tähän astikaan muutettu. Mutta kun katsoin Kayn epätoivoa, päätin yrittää jos hän sitä haluaisi. "Kyllä me keksimme jotain", vakuutin Kaylle ja laskin käteni hänen olkapäälleen.

Minä ja Kay ilmestyimme liekeistä, päälläni oli hopeinen mekko, samanlainen kuin Kayn kultainen. Liekit lämmittivät minua. Katsoessani ympärilleni näin miehen leikkauspöydällä, lääkärit parveilivat hänen ympärillään, elvyttäen häntä. Mies aukaisi silmänsä, vain niin pitkäksi aikaa että näki minut ja Kayn, vain niin kauan että ehti nähdä punaisina välkkyvät silmämme, tietäen että tulimme hakemaan häntä.

Chris katseli ympärilleen hämmentyneenä. Hänen katseensa kiinnittyi Kayhin ja minuun. Minä en saanut katsettani irti hänen syvän sinisistä silmistään, nyt tiesin mitä kauniilla miehellä tarkoitettiin. "Keitä te olette?" Chris kysyi pelokkaaseen ja syyttävään sävyyn. "Me olemme paholaisia Chris", Kay sanoi huolettomasti, aivan kuin olisi puhunut säästä. "Tämä paikka on helvetti" Kay sanoi saaden Chrisin suun loksahtamaan auki. Katselin miestä hymyillen ja sanoin:" Minä olen Kathy, tulin tänne vain muutama päivä aikaisemmin sinua, ja tämä on itse pääpaholainen, Kay". " Minä siis kuolin", Chris sanoi alakuloisesti, jääden tuijottamaan tyhjyyteen. "Ei se niin kamalaa ole Chris, totut kyllä siihen, ja täällä on kiva bongata julkkiksia!" sanoin nauraen. Miehen katse jäi kiinni minuun. En itsekkään pystynyt irrottamaan katsettani hänestä. "Noniin kyyhkyläiset, lopettakaa, että pääsemme viemään Chrisin hänen uuteen huoneeseensa", Kay sanoi ilkikurinen pilke mustissa silmissään. Punastuin ja vedin katseeni irti miehestä.

Kay oli saanut aamun vapaata velvollisuuksistaan ja istui nyt sängylläni. "Mitä mieltä olet Chrisistä?" kysyin yllättäen Kayltä. Kay katsahti minuun ja kohotti kulmiaan huvittuneena. "Chris on ihan kiva, ei vaan sopeudu tänne helposti, miksi kysyt?" "Ääähh, en miksikään", vastasin vältellen ja käänsin katseeni lattiaan. "Sinä pidät hänestä, etkö pidäkin?", Kay kysyi huvittuneena. " No enhän minä edes tunne häntä", vastasin vältellen. "Siten sinun on ehdottomasti tutustuttava hänen!" Kay hihkaisi ja pomppasi ylös sängyltä, tarttui käteeni ja vetäisi minutkin ylös. "Minne me nyt olemme menossa?", kysyin hämmentyneenä. "Emme me minnekään mene, vaan sinä menet!" Kay hihkaisi ja lähti taluttamaan minua arvatenkin kohti Chrisin huonetta. En edes yrittänyt pistää vastaan koska tiesin Kayn kuitenkin saavan mitä hän halusi.

Hetkeä myöhemmin istuin kaksin Chrisin sängyllä. "Oliko sinulla jotakin asiaa Kathy?" Chris kysyi tutkiskellen kasvojani. "Ei minulla mitään erityistä asiaa ollut, tulin vaan katsomaan kuinka pärjäät", sanoin. "Hyvinhän minä pärjään, on vain ollut hieman yksinäistä", Chris sanoi kääntäen katseensa minuun. "Minullakin on aina yksinäistä kun Kay on tehtävissään, olisi mukavaa saada uusia ystäviä", kerroin Chrisille hymyillen.

Minä ja Chris tulimme hyvin juttuun. Olin viettänyt koko loppupäivän hänen kanssaan. Chris oli niin samankaltainen kuin minä, hänelle oli helppo kertoa minun elämästäni. Sen verran sain tietää Chrisin elämästä, että hän oli joutunut helvettiin varastettuaan mopon, sillä mopolla Chris oli ajanut kolarin jossa kuoli. Tiesin myös että Chris ei ollut koskaan asunut omien vanhempiensa luona, koska he olivat kuolleet melkein heti Chrisin syntymän jälkeen, siitä asti Chris oli kierrellyt kamalissa sijaisperheissä ennen kuin täytti kahdeksantoista ja sai asua yksin. Illalla en tehnyt muuta kuin makasin sängylläni ja ajattelin Chrisiä.

Yöllä olin lähtenyt Kayn mukaan noutamaan erään ihmisen tänne, olin samalla näpistänyt pari juorulehteä ja nyt aamulla lueskelin ketkä lempijulkkiksen olivat menneet naimisiin, saaneet lapsen tai juosseet alasti kaduilla. Olin niin keskittynyt lukemaani lehteen että hätkähdin kuullessani terävän koputuksen ovellani. Nousin ylös lattialta ja avasin oven. Chris astui hymyillen sisään huoneeseeni ja tarttui käteeni sanoen: "Nyt lähdetään katsomaan sitä lähdettä josta kerroit eilen!" Katsahdin Chrisiä hämmästyneenä mutta annoin miehen lähteä taluttamaan minua kohti lähdettä.

Lähde oli oikeastaan toivomuslähde jonka Kay oli piruuttaan varastanut taivaasta. Mihinkäs piru sarvistaan pääsisi? Minä ja Chris istuimme suihkulähteellä hiljaa. Tunsin Chrisin laskevan kätensä minun käteni päälle. Kohta huomasin Chrisin taivuttavan päätään minua kohti. Silloin pilasin romanttisen hetkemme täysin. Minä horjahdin taaksepäin pudotessani suoraan suihkulähteeseen. Seuraavaksi huomasin Chrisin hyppäävän perääni suihkulähteeseen. Chris ojensi kätensä ja kosketti kasvojani. Chris veti minut kiinni itseensä ja suuteli minua hellästi suulle. Siirsin käteni Chrisin kaulan ympärille ja vastasin suudelmaan.

En tiedä kuinka kauan olin viipynyt Chrisin käsivarsilla suudeltavana, kun havahduin rykäisyyn joka palautti minut ikävästi maanpinnalle. Irrottauduin Chrisistä ja kohtasin Kayn ilkikuriset mustat silmät. "Niin mukava kuin tuota onkin katsella, ehdotan, että menette vaihtamaan jotain kuivaa päälle, minulla on teille kahdelle tärkeää asiaa".

Kay raahasi minut ja Chrisin mukanaan toimistoonsa heti sen jälkeen kun olimme saaneet vaihdettua märät vaatteemme kuiviin. Kayn toimisto oli suuri ja modernisti sisustettu. Pääväreinä olivat verenpunainen ja musta, Kayn lempivärit. Chris ja minä istuimme punaisiin nojatuoleihin Kayn työpöydän edessä. Chris katseli uteliaana ympärilleen. hän ei ollut ikinä käynyt Kay työhuoneessa. "Niin mikä se tärkeä asia oli josta sinun piti meille kertoa?", utelin Kayltä. "Minä kirjoitin kirjeen Taivaaseen", Kay aloitti. "Nyt Jumala on kutsunut minut käymään ja keskusteleman asioista", Kay jatkoi samalla pyöritellen sormusta sormessaan. "Miten se koskee meitä?" Chris sanoi herättyään omasta päiväunestaan. "Siten ystäväiseni, että te tulette mukaan!"

Kay, Chris ja minä lähdimme matkalle taivaaseen heti. Taivaan ja Helvetin välille oli rakennettu eräänlainen hissin tapainen välinen jota kutsuttiin Liittimeksi. Liitintä pystyi käyttämään ainoastaan jos Paholainen tai Jumala oli sen kyydissä. Liittimeen astuttuamme se nytkähti liikkeelle niin nopeasti, että menetin tasapainoni ja horjahdin nenälleni lattialle. Chris tarjosi kättään auttaakseen minut ylös, tartuin käteen ja kampesin itseni jaloilleni. Liittimen kuljettua muutamia minuutteja ylöspäin, huomasin että olimme tulleet Maan pinnalle. Näin selvästi Lontoon. Punaiset kaksikerroksiset bussit ja Big Benin. Mielessäni käväisi väkisinkin ajatus siitä kaikesta mitä jäi tekemättä ja sanomatta ennen kuin kuoli. En ikinä matkustanut Lontooseen vaikka aina haaveilinkin siitä. Ajattelin syvästi masentuneena. Masennus kaikkosi kuitenkin hetkessä kuin Liitin kohosi aina vain ylemmäs taivaalle. Liitin oli päässyt taivaalle. Se kuljetti meitä pilvien läpi ja en voinut muuta kuin ihmetellä maan kauneutta.

Matka ei ollut kestänyt varmaankaan kymmentä minuuttia ennen kuin Liitin pysähtyi ja nauhoitettu miesääni kertoi Liittimen tulleen päätöspisteeseensä. "Alkakaa tulla jo sieltä vätykset!" huudahti Kayn ääni jossain edessäni palauttaen minut taas maan pinnalle, tai paremminkin sanottuna taivaan pinnalle. En voinut olla ihmettelemättä kaikkea taivaassa näkemääni, huomioni kiinnitti erityisesti ranta, jolla näin paljon ihmisiä, kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia. Ahdistuin huomattuani kuinka iloisia ihmiset taivaassa olivat. Väkisinkin kyselin itseltäni miksi minä ja Kay emme olleet täällä? Näiden iloisten ihmisten kanssa, meidän syntimme olivat olleet turhat ja vähäiset. Silti meidät oli lähetetty helvettiin. Ajatus oli niin katkera että Käänsin katseeni väkisin pois rannasta ja keskityin seuraamaan Kaytä.

Kay johdatti meitä ihmeen tottuneesti taivaassa, aivan kuin hän olisi käynyt siellä ennenkin. Kaikki ihmiset taivaassa huomasivat heti että emme kuuluneet sinne. Näiden ihmisten piti olla hyviä ja silti he suhtautuivat meihin kuin viemärirottiin. Halveksin heitä koko sydämestäni.

Kay johdatti meidät valkoisen rakennuksen eteen. Rakennus oli tarkka kopio Valkoisesta talosta. Kay riuhtaisi oven auki ja viittasi meitä astumaan sisään. Astuessani aulaan, huomasin kaiken olevan suurta ja vanhanaikaisen näköistä. Kay johdatti meitä eteenpäin kunnes kääntyi vasemmalle ja avasi korkean mahongin värisen oven. Oven saranat narisivat meidän astuessamme sisään.  Huomasin astuneeni lääkärin odotushuonetta muistuttavaan huoneeseen. Huomasin naisen joka istui työpöytänsä ääressä. Nainen kohotti katseensa papereistaan kun kuuli meidän astuvan sisään. Nainen kohotti kulmiaan kun tajusi keitä me olimme. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin Chrisin tarttuvan siihen rauhoitellakseen minua. Vaikken Chrisiä tuntenut kovin hyvin, olin iloinen kun hän oli siinä, vierelläni. "Minä olen Kay, Paholainen, niin kuin varmaan hyvin tiedät. Minulla on tapaaminen Jumalan kanssa." Kay ilmoitti kylmästi. "Kyllä, odotimmekin teitä jo." nainen sanoi, selvästi inhoa silmissään. Nainen oli juuri avaamassa ovea Jumalan toimistoon kun pysähtyi. "Keitä nuo kaksi ovat?" nainen kysyi tarkoittaen minua ja Chrisiä. "Ystäviä helvetistä" sanoin ilkeästi naiselle. Kay käytti tilaisuutta hyväkseen ja avasi toimiston oven kehottaen meitä astumaan sisään. Ensimmäinen mielikuvani oli sikari. Sikarin savua oli kaikkialla. En olisi ikinä uskonut Jumalan polttavan. Ajattelin huvittuneena. Kay kehotti meitä istumaan pöydän ääreen.

Ensin kun näin Jumalan, yllätyin. Mies oli noin ikäiseni, ei siis yhdeksäätoista vanhempi. Jumala keikkui tuolinsa takajaloilla, tumma kuriton otsatukka peitti hänen silmänsä. Tiesin niiden kuitenkin olevan väriltään yhtä mustat kuin Kaynkin silmät. "Saavuit siis vihdoin Kay. Pikku kätyreidesi kera." mies sanoi ja hymyili ilkikurisesti. Hymy oli kuin suoraan Kayn huulilta. Miehen iho oli tummempi kuin omani, mutta vaaleampi kuin Kayn. Näin heissä paljon saman kaltaisuuksia. Silmät, hymy ja tuo maailman valtiaan katse, se kiilui molempien maailmojen johtajien silmissä. "Et ole muuttunut sitten tippaakaan viime näkemästä Nate."  Kay sanoi hänelle. "Kathy, Chris, tavatkaa puoliveljeni Nate".

Olin kuin ällikällä lyöty vaikka olinkin aavistellut jotakin tämän tapaista. En voinut muuta kuin katso puolisisaruksia suu auki. Chris sai koottua itsensä ennen minua. " Miten ihmeessä sisarukset ovat päätyneet tähän? Toinen Helvetin johtoon toinen Taivaan johtoon?" Chris hämmästeli. "Tämän minäkin haluaisin tietää" sanoin osaamatta päättää miten päin olisin. "Me vain satumme olemaan erilaisia" Kay sanoi virnistellen. "Ja hyvin kunnianhimoisia" hänen veljensä lisäsi samalla tavalla virnistäen. "En hyväksy hänen toimiaan ja siksi me tänne tulimme." Kay sanoi äkisti vakavoituen. "Niin mistä sinä halusitkaan keskustella sisko hyvä?" Nate kysyi kohteliaasti. "Siitä että sinä heivaat kaikki itsemurha tapaukset meille vaikka he eivät ansaitse sitä!" Kay korotti ääntään ja oli noussut seisomaan. "En minä ole sitä sääntö kirjoittanut sisko." Nate sanoi ja katseli ikkunasta ulos. "Tiedän ettet sinä sitä ole laatinut, mutta haluan komitean tekevän muutoksen." Kay sanoi ja katseli tutkivasti veljensä kasvoja. "Ei komitea siihen suostuisi" Nate sanoi vältellen isosiskonsa katsetta. "Voi kyllä heidän on pakko suostua, ainakin sen jälkeen kun olen toteuttanut suunnitelmani täydellisesti.!"

Pakkasin laukkuani miettien eilen käytyä keskustelua Naten kanssa ja komitean istuntoa. Kay ja hänen hyvät ideansa, tuhahdin itsekseni ja palasin muistoissani eiliseen.

Kay oli ehdottanut Natelle, että ei enää suostunut ottamaan vastaan itsemurhatapauksia. Natella ei kuitenkaan ollut asiaan yhtään enempää päätäntä valtaa kuin Kaylla, joten he kutsuivat komitean koolle. Komitea ei kuitenkaan innostunut itsemurhatapauksien päästämisestä taivaaseen. Kayllä oli kuitenkin idea. Kay ehdotti, että kaksi ihmistä Helvetistä ja kaksi Taivaasta seuraisivat erään teini-ikäisen tytön elämää. Tyttö oli yrittänyt itsemurhaa ennenkin, mutta yritykseksi se oli jäänyt. Kay ehdotti että he lähettäisivät ne neljä ihmistä Maahan tarkkailemaan tyttöä. He kirjaisivat kaikki tytön liikkeet ylös. Jos tyttö ei sortuisi muihin synteihin kuin itsemurhaan, tyttö pääsisi Taivaaseen. Pitkän harkinnan jälkeen komitealla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähettää nämä neljä ihmistä Maahan tekemään tutkimusta.

Ja miten olikaan käynyt niin, että niillä kahdella ihmisellä Helvetistä Kay oli tarkoittanut minua ja Chrisiä. Joten tässä nyt pakkasin tavaroitani laukkuun ja olin valmis lähtemään. Istahdin hetkeksi sängylle, mutta hetki jäi lyhyeksi kuullessani koputuksen. Oven takana seisoivat Kay ja matkalaukkuaan kantava Chris. "Ala tulla Kathy!" Kay hoputti. "Meillä on vielä viimeinen tapaaminen Taivaassa. Saatte tarkempaa tietoa tehtävästänne kunhan pääsemme sinne asti" Kay sanoi ja lähti johdattamaan meitä jo tutuksi käynyttä tietä pitkin Liittimelle.

Minuutteja myöhemmin seisoimme taas Taivaassa. Tällä kertaa meitä vastassa oli kolme ihmistä. Tunnistin heti pitkän mustasilmäisen miehen, Naten. Kahta muuta en tuntenut ennestään. Toinen oli tyttö, ehkä seitsemäntoista. Tytöllä oli kirkkaanvihreät silmät ja olkapäille ulottuva kihara musta tukka. Toinen heistä oli noin Naten pituinen punatukkainen, noin kahdeksantoistavuotias poika. Pojalla oli huonot hampaat, leveä hymy, ja kasvot täynnä pisamia.

Tytön suu oli suora kuin viiva, mutta poika hänen vieressään hymyili leveämmin kuin olin ikinä nähnyt kenenkään hymyilevän. Chris seisoi takanani ja näytti epäileväiseltä. Minä taas en voinut vastustaa pojan leveää hymyä, ja hymyilin itsekin.

"Jean ja Elliot tulevat siis mukaanne Maahan", Nate sanoi. "Minä olen Kathy ja tässä on Chris", esittelin meidät.  "Minä olen Elliot, ja tässä on Jean", sanoi Elliot, edelleen hymyillen leveästi. Tartuin Elliotin tarjoamaan käteen ja puristin sitä. Käännyin katsomaan Kayta ja Chrisiä ja valmistauduin matkaamaan takaisin Maahan. Sinne mistä olin luullut lähteväni ikuisiksi ajoiksi.