maanantai, 30. kesäkuu 2008

Huomio

Nyt sitten kerron tässä, toivottavasti selvästi, että tarinaani on ilmestynyt 11 osaa. Tässä "etsusivulla" on esillä ainoastaan 4 lukua. Kaikki osat saat näkyviin, kun klikkaat tuolta sivusta sellaista painiketta kuin Rakastunut Paholaiseen, otsikon Kategoriat alta.

Kiitos Leena kommentista, oletko jo lukenut kaikki 11 osaa? Lupaan, että lisää on tulossa.

-magnum :)

lauantai, 21. kesäkuu 2008

Hei kaikki, jotka vaivautuvat lukemaan :)

 

HUOM!!

Kun haluat lukea tarinaani niin paljon kuin sitä on ilmestynyt, painappa tuolta Kategoriat kohdasta sitä linkkiä, jossa lukee Rakastunut Paholaiseen :))

Uusisin tämän ensimmäisen viestin, koska se alkoi olla aika täynnä.

26.1 Luku seitsemän on valmis! Kiitos iida kun taas kerran korjasit virheeni :) Lisäsin myös muutaman uuden runon tuonne Runojani-sivulle. Jatkan taas huomenna :) Siirsin vanhan kuvan Ivystä aivan omalle Kuvia-sivulleen, ja lisäsin sinne pari uuttakin kuvaa :) Kiitos Iida :)

27.1. Minimaalisen pieni osa lukua 8, mutta tärkeä tarinan kannalta. Kiitos iida taas kerran :) Lupaan että lisää tulee viimeistään tiistaina :)

9.2. Pahoittelen, jatkoa ei tullut kun lupasin.. Eclipse ja muut kirjat veivät niin mukanaan... Mutta nyt! Nyt on jatkoa, ei paljoa, mutte jonkin verran. Enjoy! Lisäsin kahdessa erässä, joten hieman lisää...

12.2. Jatkoa! Toivottavasti pidätte lukemastanne, menenkin tästä kirjoittelemaan hieman lisää :)

16.2 Nyt tuli aivan alku lukua 9, jatkoa tulee, kun vaivaudun taas jossain välissä kirjoittamaan :) Toivottavasti tykkäsitte kahdeksannen luvun lopusta.

29.2 Tuli ihan naurettavan pieni pätkä tänään, mutta jos minun ihanalla tekstinkorjaajallani on aikaa, saattaapi tulla lisää jo huomenissa :)

6.3. No niin, nyt sain sitten osan 9 lukua, ei kylläkään ole vielä valmis. Laitoin luvut järjestykseen, ja tarkoitus olisi nimetä ne. Lisään tuonne kuvat sivulle Naten kuvan, kiitos iida :) Jatkoa ei varmaan tule ennen viikonloppua, ihan vain uusimman Potterin takia. Adios amigos!

21.3 Noniin, luku 9 tuli nyt kokonaisuudessaan tänne :DD nauttikkaa jos voitte :)

2.4. Vajaa puolet lukua 10, salaisuus alkaa paljastua :))

9.4 Luku 10 on nyt valmis!! wuhuu!

20.6 Vihdoin ja viimein sain jotain tuherrettua.. olen pitkään kirjoittanut toista tarinaani Linan stooria, joten tämä on jäänyt vähän unholaan. Tässä nyt kuitenkin puolet luvusta 11 :) toivottavasti tykkäätte :)) (iida ei tätä lukua valitettavasti ole tarkistanut, joten koittakaa olla välittämättä virheistä :DD

21.6. Luku 11 on nyt kokonaisuudessaan täällä, toivottavasti tämä ei mennyt liian sekavaksi tämä luku :)

-magnum

torstai, 6. maaliskuu 2008

Luku 1

Luku 1- Kuolema

 

Laukauksen ääni oli kova, ja kipu rinnassani sietämätön. Tajuntani sumeni hetkeksi, mutta kirkastui taas. Näkökenttäni oli tulenpunainen. Näin tummaihoisen naisen seisovan liekeissä. Naisella oli päällään kiiltävän kultainen mekko.  Liekit nuolivat hänen kehoaan. Aivan kuin nainen olisi tanssittanut niitä. Tummasta kurittomasta tukasta katseeni siirtyi hänen mustiin silmiinsä. Hetken ajan näin liekkien kuvastuksen hänen silmistään, mutta hetkessä ne alkoivat hehkua punaisena. Silloin tiesin, että paholainen oli tullut hakemaan minua.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Stereotypiat rikkoen, paholaisella ei ollut sarvia eikä häntää, ei edes hiilihankoa. Paholainen oli nainen, mutta ei häntä Paholaiseksi kutsuttu. Ei, Helvetin pääpaholaista kutsuttiin Kayksi. Kay oli uusi paholainen, hän oli pitkään tavoitellut Helvetin johtajan asemaa. Kayllä oli ihana luonne, mutta Paholaisen arvonimeen liittyi tietysti varjopuolia.  Suuttuessaan Kay oli kamala, raivo näkyi hänen silmistään jotka välkähtelivät punaisena. Eläessään Kay ei kuitenkaan ollut ollut paha ihminen. Kayn elämä oli ollut rankaa. Hänellä oli ollut mielenterveys ongelmia, joiden takia Kay oli riistänyt elämän itseltään. Itsemurhan tehnyt Kay ei kuitenkaan ollut päässyt taivaaseen, vaan oli joutunut suoraan tänne, helvettiin. Kun Kayn elämä oli tullut päätökseen, myös hänen mielenterveys ongelmansa olivat kuolleet. Nykyään Kay on selväjärkisin henkilö jonka tunnen. Täällä Helvetissä kun ei ole paljon selväjärkisiä ihmisiä. Minun tarinani on kovin samankaltainen kun Kayn. Nyt tunnen olevani vapaa. Pääni on kirkas kuin juuri puhdistettu peili, ja mitä helvettiin tulee, se ei ole niin paha paikka. Täällä näkee paljon julkkiksia, myös Elvis on täällä.

 

Oltuaan pari päivää kuolleena, asiat ymmärtää paremmin, sitä tajuaa että vaikka olisi kuinka hyvä ihminen, mutta olisi ongelmia, taivaaseen ei olisi asiaa. Ja nyt myös tiedän totuuden Jumalasta. Ei Jumala luonut maata. Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen valmistamisen kanssa, Jumala vain on mies, joka on valittu hallitsemaan Taivasta. En päässyt taivaaseen koska olen suuntautunut molempiin sukupuoliin. Kun minut ammuttiin, minun lähettämistäni taivaaseen ei edes harkittu, Jumala ei hyväksy minunlaisiani, erilaisia ihmisiä.

 

Tänne tultuani tutustuin Kayhin melkein heti, hän on niin mukava, sanoi näkevänsä itsensä minussa. Kayllä on paljon kiireitä, mutta silti hän löytää aikaa jonka voi viettää kanssani, Kay järjesti meille aikaa tänään, ensin hänen on vierailtava Maassa. Hänen pitää hakea eräs henkilö tänne. Ei Kay kuitenkaan kaikkia tänne itse hae, hänen apulaisensa huolehtivat siitä suurimmaksi osaksi. Kay lupasi ottaa minut mukaansa heti kun olen kotiutunut tänne.

 

Hieman myöhemmin tunsin käden niskassani, Kayn käsi. Sen käden olisin tunnistanut vaikka unissani, mutta eihän täällä nukuta, joten en näe enää unia. "Hei Kathy." Kay kuiskasi korvaani. Kay lysähti makaamaan sängylle. "Millainen päivä sinulla oli tänään?" utelin Kayltä. Kay nousi istumaan ja painoi päänsä käsiinsä. "Päivä oli kamala, en jaksa enää tätä vääryyttä, taas ne lähettävät tänne itsemurhatapauksen!" , Kay parahti ja nojasi päätään seinään. "Se on niin väärin", hän jatkoi. Silitin hänen karheita hiuksiaan. "En edelleenkään tajua miksi Jumala lähettää heidät tänne, heillä oli kamala elämä eivätkä he pääse siitä eroon edes kun kuolevat", sanoin ja katsoin Kayn kärsiviä silmiä. "Kun pääsin Paholaiseksi, ajattelin muuttavani tuo asian", Kay parahti " Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, ei yhtään mikään!" , hän huudahti turhautuneesti. "Kyllä me vielä muutamme sen asian." , uskottelin Kaylle ja purin kynttäni. Mitä me muka voisimme asialle tehdä? Kysyin itseltäni. Ei sitä ole vielä tähän astikaan muutettu. Mutta kun katsoin Kayn epätoivoa, päätin yrittää jos hän sitä haluaisi. "Kyllä me keksimme jotain", vakuutin Kaylle ja laskin käteni hänen olkapäälleen.

 

 

 

Minä ja Kay ilmestyimme liekeistä, päälläni oli hopeinen mekko, samanlainen kuin Kayn kultainen. Liekit lämmittivät minua. Katsoessani ympärilleni näin miehen leikkauspöydällä, lääkärit parveilivat hänen ympärillään, elvyttäen häntä. Mies aukaisi silmänsä, vain niin pitkäksi aikaa että näki minut ja Kayn, vain niin kauan että ehti nähdä punaisina välkkyvät silmämme, tietäen että tulimme hakemaan häntä.

 

Chris katseli ympärilleen hämmentyneenä. Hänen katseensa kiinnittyi Kayhin ja minuun. Minä en saanut katsettani irti hänen syvän sinisistä silmistään, nyt tiesin mitä kauniilla miehellä tarkoitettiin. "Keitä te olette?" Chris kysyi pelokkaaseen ja syyttävään sävyyn. "Me olemme paholaisia Chris", Kay sanoi huolettomasti, aivan kuin olisi puhunut säästä. "Tämä paikka on helvetti" Kay sanoi saaden Chrisin suun loksahtamaan auki. Katselin miestä hymyillen ja sanoin:" Minä olen Kathy, tulin tänne vain muutama päivä aikaisemmin sinua, ja tämä on itse pääpaholainen, Kay". " Minä siis kuolin", Chris sanoi alakuloisesti, jääden tuijottamaan tyhjyyteen. "Ei se niin kamalaa ole Chris, totut kyllä siihen, ja täällä on kiva bongata julkkiksia!" sanoin nauraen. Miehen katse jäi kiinni minuun. En itsekkään pystynyt irrottamaan katsettani hänestä. "Noniin kyyhkyläiset, lopettakaa, että pääsemme viemään Chrisin hänen uuteen huoneeseensa", Kay sanoi ilkikurinen pilke mustissa silmissään. Punastuin ja vedin katseeni irti miehestä.

 

Kay oli saanut aamun vapaata velvollisuuksistaan ja istui nyt sängylläni. "Mitä mieltä olet Chrisistä?" kysyin yllättäen Kayltä. Kay katsahti minuun ja kohotti kulmiaan huvittuneena. "Chris on ihan kiva, ei vaan sopeudu tänne helposti, miksi kysyt?" "Ääähh, en miksikään", vastasin vältellen ja käänsin katseeni lattiaan. "Sinä pidät hänestä, etkö pidäkin?", Kay kysyi huvittuneena. " No enhän minä edes tunne häntä", vastasin vältellen. "Siten sinun on ehdottomasti tutustuttava hänen!" Kay hihkaisi ja pomppasi ylös sängyltä, tarttui käteeni ja vetäisi minutkin ylös. "Minne me nyt olemme menossa?", kysyin hämmentyneenä. "Emme me minnekään mene, vaan sinä menet!" Kay hihkaisi ja lähti taluttamaan minua arvatenkin kohti Chrisin huonetta. En edes yrittänyt pistää vastaan koska tiesin Kayn kuitenkin saavan mitä hän halusi.

 

Hetkeä myöhemmin istuin kaksin Chrisin sängyllä. "Oliko sinulla jotakin asiaa Kathy?" Chris kysyi tutkiskellen kasvojani. "Ei minulla mitään erityistä asiaa ollut, tulin vaan katsomaan kuinka pärjäät", sanoin. "Hyvinhän minä pärjään, on vain ollut hieman yksinäistä", Chris sanoi kääntäen katseensa minuun. "Minullakin on aina yksinäistä kun Kay on tehtävissään, olisi mukavaa saada uusia ystäviä", kerroin Chrisille hymyillen.

 

Minä ja Chris tulimme hyvin juttuun. Olin viettänyt koko loppupäivän hänen kanssaan. Chris oli niin samankaltainen kuin minä, hänelle oli helppo kertoa minun elämästäni. Sen verran sain tietää Chrisin elämästä, että hän oli joutunut helvettiin varastettuaan mopon, sillä mopolla Chris oli ajanut kolarin jossa kuoli. Tiesin myös että Chris ei ollut koskaan asunut omien vanhempiensa luona, koska he olivat kuolleet melkein heti Chrisin syntymän jälkeen, siitä asti Chris oli kierrellyt kamalissa sijaisperheissä ennen kuin täytti kahdeksantoista ja sai asua yksin. Illalla en tehnyt muuta kuin makasin sängylläni ja ajattelin Chrisiä.

 

Yöllä olin lähtenyt Kayn mukaan noutamaan erään ihmisen tänne, olin samalla näpistänyt pari juorulehteä ja nyt aamulla lueskelin ketkä lempijulkkiksen olivat menneet naimisiin, saaneet lapsen tai juosseet alasti kaduilla. Olin niin keskittynyt lukemaani lehteen että hätkähdin kuullessani terävän koputuksen ovellani. Nousin ylös lattialta ja avasin oven. Chris astui hymyillen sisään huoneeseeni ja tarttui käteeni sanoen: "Nyt lähdetään katsomaan sitä lähdettä josta kerroit eilen!" Katsahdin Chrisiä hämmästyneenä mutta annoin miehen lähteä taluttamaan minua kohti lähdettä.

 

 

 

Lähde oli oikeastaan toivomuslähde jonka Kay oli piruuttaan varastanut taivaasta. Mihinkäs piru sarvistaan pääsisi? Minä ja Chris istuimme suihkulähteellä hiljaa. Tunsin Chrisin laskevan kätensä minun käteni päälle. Kohta huomasin Chrisin taivuttavan päätään minua kohti. Silloin pilasin romanttisen hetkemme täysin. Minä horjahdin taaksepäin pudotessani suoraan suihkulähteeseen. Seuraavaksi huomasin Chrisin hyppäävän perääni suihkulähteeseen. Chris ojensi kätensä ja kosketti kasvojani. Chris veti minut kiinni itseensä ja suuteli minua hellästi suulle. Siirsin käteni Chrisin kaulan ympärille ja vastasin suudelmaan.

 

En tiedä kuinka kauan olin viipynyt Chrisin käsivarsilla suudeltavana, kun havahduin rykäisyyn joka palautti minut ikävästi maanpinnalle. Irrottauduin Chrisistä ja kohtasin Kayn ilkikuriset mustat silmät. "Niin mukava kuin tuota onkin katsella, ehdotan, että menette vaihtamaan jotain kuivaa päälle, minulla on teille kahdelle tärkeää asiaa".

 

 

Kay raahasi minut ja Chrisin mukanaan toimistoonsa heti sen jälkeen kun olimme saaneet vaihdettua märät vaatteemme kuiviin. Kayn toimisto oli suuri ja modernisti sisustettu. Pääväreinä olivat verenpunainen ja musta, Kayn lempivärit. Chris ja minä istuimme punaisiin nojatuoleihin Kayn työpöydän edessä. Chris katseli uteliaana ympärilleen. hän ei ollut ikinä käynyt Kay työhuoneessa. "Niin mikä se tärkeä asia oli josta sinun piti meille kertoa?", utelin Kayltä. "Minä kirjoitin kirjeen Taivaaseen", Kay aloitti. "Nyt Jumala on kutsunut minut käymään ja keskusteleman asioista", Kay jatkoi samalla pyöritellen sormusta sormessaan. "Miten se koskee meitä?" Chris sanoi herättyään omasta päiväunestaan. "Siten ystäväiseni, että te tulette mukaan!"

 

 

Kay, Chris ja minä lähdimme matkalle taivaaseen heti. Taivaan ja Helvetin välille oli rakennettu eräänlainen hissin tapainen välinen jota kutsuttiin Liittimeksi. Liitintä pystyi käyttämään ainoastaan jos Paholainen tai Jumala oli sen kyydissä. Liittimeen astuttuamme se nytkähti liikkeelle niin nopeasti, että menetin tasapainoni ja horjahdin nenälleni lattialle. Chris tarjosi kättään auttaakseen minut ylös, tartuin käteen ja kampesin itseni jaloilleni. Liittimen kuljettua muutamia minuutteja ylöspäin, huomasin että olimme tulleet Maan pinnalle. Näin selvästi Lontoon. Punaiset kaksikerroksiset bussit ja Big Benin. Mielessäni käväisi väkisinkin ajatus siitä kaikesta mitä jäi tekemättä ja sanomatta ennen kuin kuoli. En ikinä matkustanut Lontooseen vaikka aina haaveilinkin siitä. Ajattelin syvästi masentuneena. Masennus kaikkosi kuitenkin hetkessä kuin Liitin kohosi aina vain ylemmäs taivaalle. Liitin oli päässyt taivaalle. Se kuljetti meitä pilvien läpi ja en voinut muuta kuin ihmetellä maan kauneutta.

 

Matka ei ollut kestänyt varmaankaan kymmentä minuuttia ennen kuin Liitin pysähtyi ja nauhoitettu miesääni kertoi Liittimen tulleen päätöspisteeseensä. "Alkakaa tulla jo sieltä vätykset!" huudahti Kayn ääni jossain edessäni palauttaen minut taas maan pinnalle, tai paremminkin sanottuna taivaan pinnalle. En voinut olla ihmettelemättä kaikkea taivaassa näkemääni, huomioni kiinnitti erityisesti ranta, jolla näin paljon ihmisiä, kaiken ikäisiä ja kaiken kokoisia. Ahdistuin huomattuani kuinka iloisia ihmiset taivaassa olivat. Väkisinkin kyselin itseltäni miksi minä ja Kay emme olleet täällä? Näiden iloisten ihmisten kanssa, meidän syntimme olivat olleet turhat ja vähäiset. Silti meidät oli lähetetty helvettiin. Ajatus oli niin katkera että Käänsin katseeni väkisin pois rannasta ja keskityin seuraamaan Kaytä.

 

 

Kay johdatti meitä ihmeen tottuneesti taivaassa, aivan kuin hän olisi käynyt siellä ennenkin. Kaikki ihmiset taivaassa huomasivat heti että emme kuuluneet sinne. Näiden ihmisten piti olla hyviä ja silti he suhtautuivat meihin kuin viemärirottiin. Halveksin heitä koko sydämestäni.

 

Kay johdatti meidät valkoisen rakennuksen eteen. Rakennus oli tarkka kopio Valkoisesta talosta. Kay riuhtaisi oven auki ja viittasi meitä astumaan sisään. Astuessani aulaan, huomasin kaiken olevan suurta ja vanhanaikaisen näköistä. Kay johdatti meitä eteenpäin kunnes kääntyi vasemmalle ja avasi korkean mahongin värisen oven. Oven saranat narisivat meidän astuessamme sisään.  Huomasin astuneeni lääkärin odotushuonetta muistuttavaan huoneeseen. Huomasin naisen joka istui työpöytänsä ääressä. Nainen kohotti katseensa papereistaan kun kuuli meidän astuvan sisään. Nainen kohotti kulmiaan kun tajusi keitä me olimme. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin Chrisin tarttuvan siihen rauhoitellakseen minua. Vaikken Chrisiä tuntenut kovin hyvin, olin iloinen kun hän oli siinä, vierelläni. "Minä olen Kay, Paholainen, niin kuin varmaan hyvin tiedät. Minulla on tapaaminen Jumalan kanssa." Kay ilmoitti kylmästi. "Kyllä, odotimmekin teitä jo." nainen sanoi, selvästi inhoa silmissään. Nainen oli juuri avaamassa ovea Jumalan toimistoon kun pysähtyi. "Keitä nuo kaksi ovat?" nainen kysyi tarkoittaen minua ja Chrisiä. "Ystäviä helvetistä" sanoin ilkeästi naiselle. Kay käytti tilaisuutta hyväkseen ja avasi toimiston oven kehottaen meitä astumaan sisään. Ensimmäinen mielikuvani oli sikari. Sikarin savua oli kaikkialla. En olisi ikinä uskonut Jumalan polttavan. Ajattelin huvittuneena. Kay kehotti meitä istumaan pöydän ääreen.

 

Ensin kun näin Jumalan, yllätyin. Mies oli noin ikäiseni, ei siis yhdeksäätoista vanhempi. Jumala keikkui tuolinsa takajaloilla, tumma kuriton otsatukka peitti hänen silmänsä. Tiesin niiden kuitenkin olevan väriltään yhtä mustat kuin Kaynkin silmät. "Saavuit siis vihdoin Kay. Pikku kätyreidesi kera." mies sanoi ja hymyili ilkikurisesti. Hymy oli kuin suoraan Kayn huulilta. Miehen iho oli tummempi kuin omani, mutta vaaleampi kuin Kayn. Näin heissä paljon saman kaltaisuuksia. Silmät, hymy ja tuo maailman valtiaan katse, se kiilui molempien maailmojen johtajien silmissä. "Et ole muuttunut sitten tippaakaan viime näkemästä Nate."  Kay sanoi hänelle. "Kathy, Chris, tavatkaa puoliveljeni Nate".

 

Olin kuin ällikällä lyöty vaikka olinkin aavistellut jotakin tämän tapaista. En voinut muuta kuin katso puolisisaruksia suu auki. Chris sai koottua itsensä ennen minua. " Miten ihmeessä sisarukset ovat päätyneet tähän? Toinen Helvetin johtoon toinen Taivaan johtoon?" Chris hämmästeli. "Tämän minäkin haluaisin tietää" sanoin osaamatta päättää miten päin olisin. "Me vain satumme olemaan erilaisia" Kay sanoi virnistellen. "Ja hyvin kunnianhimoisia" hänen veljensä lisäsi samalla tavalla virnistäen. "En hyväksy hänen toimiaan ja siksi me tänne tulimme." Kay sanoi äkisti vakavoituen. "Niin mistä sinä halusitkaan keskustella sisko hyvä?" Nate kysyi kohteliaasti. "Siitä että sinä heivaat kaikki itsemurha tapaukset meille vaikka he eivät ansaitse sitä!" Kay korotti ääntään ja oli noussut seisomaan. "En minä ole sitä sääntö kirjoittanut sisko." Nate sanoi ja katseli ikkunasta ulos. "Tiedän ettet sinä sitä ole laatinut, mutta haluan komitean tekevän muutoksen." Kay sanoi ja katseli tutkivasti veljensä kasvoja. "Ei komitea siihen suostuisi" Nate sanoi vältellen isosiskonsa katsetta. "Voi kyllä heidän on pakko suostua, ainakin sen jälkeen kun olen toteuttanut suunnitelmani täydellisesti.!"

 

Pakkasin laukkuani miettien eilen käytyä keskustelua Naten kanssa ja komitean istuntoa. Kay ja hänen hyvät ideansa, tuhahdin itsekseni ja palasin muistoissani eiliseen.

 

 

Kay oli ehdottanut Natelle, että ei enää suostunut ottamaan vastaan itsemurhatapauksia. Natella ei kuitenkaan ollut asiaan yhtään enempää päätäntä valtaa kuin Kaylla, joten he kutsuivat komitean koolle. Komitea ei kuitenkaan innostunut itsemurhatapauksien päästämisestä taivaaseen. Kayllä oli kuitenkin idea. Kay ehdotti, että kaksi ihmistä Helvetistä ja kaksi Taivaasta seuraisivat erään teini-ikäisen tytön elämää. Tyttö oli yrittänyt itsemurhaa ennenkin, mutta yritykseksi se oli jäänyt. Kay ehdotti että he lähettäisivät ne neljä ihmistä Maahan tarkkailemaan tyttöä. He kirjaisivat kaikki tytön liikkeet ylös. Jos tyttö ei sortuisi muihin synteihin kuin itsemurhaan, tyttö pääsisi Taivaaseen. Pitkän harkinnan jälkeen komitealla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähettää nämä neljä ihmistä Maahan tekemään tutkimusta.

 

Ja miten olikaan käynyt niin, että niillä kahdella ihmisellä Helvetistä Kay oli tarkoittanut minua ja Chrisiä. Joten tässä nyt pakkasin tavaroitani laukkuun ja olin valmis lähtemään. Istahdin hetkeksi sängylle, mutta hetki jäi lyhyeksi kuullessani koputuksen. Oven takana seisoivat Kay ja matkalaukkuaan kantava Chris. "Ala tulla Kathy!" Kay hoputti. "Meillä on vielä viimeinen tapaaminen Taivaassa. Saatte tarkempaa tietoa tehtävästänne kunhan pääsemme sinne asti" Kay sanoi ja lähti johdattamaan meitä jo tutuksi käynyttä tietä pitkin Liittimelle.

 

Minuutteja myöhemmin seisoimme taas Taivaassa. Tällä kertaa meitä vastassa oli kolme ihmistä. Tunnistin heti pitkän mustasilmäisen miehen, Naten. Kahta muuta en tuntenut ennestään. Toinen oli tyttö, ehkä seitsemäntoista. Tytöllä oli kirkkaanvihreät silmät ja olkapäille ulottuva kihara musta tukka. Toinen heistä oli noin Naten pituinen punatukkainen, noin kahdeksantoistavuotias poika. Pojalla oli huonot hampaat, leveä hymy, ja kasvot täynnä pisamia.

 

Tytön suu oli suora kuin viiva, mutta poika hänen vieressään hymyili leveämmin kuin olin ikinä nähnyt kenenkään hymyilevän. Chris seisoi takanani ja näytti epäileväiseltä. Minä taas en voinut vastustaa pojan leveää hymyä, ja hymyilin itsekin.

 

"Jean ja Elliot tulevat siis mukaanne Maahan", Nate sanoi. "Minä olen Kathy ja tässä on Chris", esittelin meidät.  "Minä olen Elliot, ja tässä on Jean", sanoi Elliot, edelleen hymyillen leveästi. Tartuin Elliotin tarjoamaan käteen ja puristin sitä. Käännyin katsomaan Kayta ja Chrisiä ja valmistauduin matkaamaan takaisin Maahan. Sinne mistä olin luullut lähteväni ikuisiksi ajoiksi.

torstai, 6. maaliskuu 2008

Luku 2

 Luku 2- Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja tänne ne minut sitten lähettivät. Ana ihmetteli mielessään. Hän oli katkera ja vihainen. Vihainen siitä syystä että hänen oma perheensä oli lähettänyt hänet sisäoppilaitokseen hänen yritettyään itsemurhaa. Anan vanhemmilla olisi ollut rahaa lähettää hänet hoitoon, mutta ei! Heidän piti tietenkin pitää suvun nimeä yllä. Eihän se olisi sopinut että suvun viimeinen jälkeläinen olisi jossakin hoitolassa.

 

Ana yritti työntää ikävät ajatukset mielestään. Hän käveli uuden koulunsa käytävää pitkin ja yritti löytää huoneensa jonka tulisi jakamaan seuraavan vuoden neljän muun tytön kanssa.

 

Ana löysi huoneensa. Hän katsoi huoneen numero 10 ovea, huokaisi syvään ja työnsi oven auki. Ensimmäinen asia jonka Ana tiedosti, oli tupakan pistävä haju. Hän nyrpisti nenäänsä ja katsoi ympärilleen. Huone oli tilava, siellä oli viisi sänkyä ja viisi lipastoa vaatteita varten. Seuraavaksi hänen huomionsa kiinnittyi kolmeen henkilöön, jotka istuivat yhdellä sängyistä. Ensimmäisenä hän käänsi katseensa tupakkaa polttavaan tyttöön. Tytöllä oli päällään revitty t-paita, verkkosukkahousut, aivan liian lyhyt musta vekkihame, ja jalassaan hänellä oli kymmenen sentin piikkikorot. Tyttö oli pitkä, vähintään 175 senttimetriä. Hänellä oli lyhyet mustat hiukset. Tytöstä näki että hän olisi ollut kaunis, ellei sekaantuisi tupakkaan ja ties mihin muihin aineisiin.

 

Tyttö nousi sängyltä ylös. Ana huomasi hänen olevan rutkasti pidempi kuin hän itse. Tyttö näytti uhkaavalta, mutta Ana päätti olla näyttämättä pelkoaan. "Hei, minä olen Ana", Ana sanoi tavoitellen rauhallista äänensävyä. "Minä olen Cat", tyttö sanoi ja tarjosi tupakatonta kättään. Ana tarttui siihen ja katseli kysyvästi kahta muuta, jotka istuivat sängyllä, toinen oli poika ja toinen tyttö. Tyttö jolla oli jalassaan pillifarkut ja vähintään kahta numeroa liian suuri musta printti paita, nousi ylös sängyltä. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Hän oli hyvin kaunis. "Minä olen Kim", tyttö sanoi ja Ana kätteli vuorostaan häntä. Viimeisenä sängyltä nousi poika jolla oli lyhyet ruskeat hiukset, jotka sojottivat joka suuntaan. Poika ei ollut erityisen pitkä, korkeintaan yhtä pitkä kuin Cat. Poika ojensi kätensä ja sanoi: "Minä olen Jesse." Jesse katsoi Anaa syvälle silmiin ja hymyili. Ana ei voinut olla huomaamatta kateellista katsetta Kimin silmissä. Hän kuitenkin päätti olla välittämättä. " Mitkä sängyistä ovat vielä vapaita?" Ana kysyi. Kim osoitti heti kolme vapaana olevaa sänkyä. Ana käveli sen sängyn luokse jonka vieressä oli ikkuna. Hän istui sängylle ja jäi katselemaan huonetovereitaan sekä Jesseä, jonka suu oli edelleen vääntyneenä hymyyn.

 

Hetken katseltuaan poikaa, Ana havahtui ovelta kuuluvaan koputukseen. Cat nousi ylös sängyltään avaamaan ovea. Oven takana seisoi kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Toinen pojista oli vaaleahiuksinen ja näytti epäröivältä. Punahiuksinen poika taas hymyili leveästi ja astui huoneeseen muiden seuratessa perässä. Hänen perästään asteli vaaleahiuksinen tyttö joka hymyili ujosti. Vaalean tytön jäljessä huoneeseen astui lyhyt, korkeintaan 160 senttimetrin pituinen tyttö jolla oli mustat kiharat hiukset ja suu tiukkana viivana. Punahiuksinen poika puhui ensin. "Minä olen Elliot, me tulimme vain Chrisin kanssa saattamaan tytöt tänne.", poika sanoi ja nyökäytti päätään vaaleahiuksista poikaa kohden. Vaaleahiuksinen tyttö astui seuraavaksi esiin Elliotin selän takaa. "Minä olen Kathy. Te varmaan olette meidän huonetoverimme?" Kathy kysyi ojentaen kättään Catille joka tarttui siihen ja esitteli itsensä. Kohta tuo pieni mustahiuksinen tyttökin astui esiin ja esitteli itsensä Jeaniksi. Kun kaikki olivat esittäytyneet, Elliot veti Jeanin mukanaan ovelle, kuiskasi tytön korvaan jotakin jota muut eivät kuulleet, kietoi kätensä tytön vyötärön ympärille ja suuteli tätä pitkään. Elliot irrottautui tytöstä, ja nyökkäsi Chrisiä tulemaan mukaansa. "Minä tulen vielä katsomaan sinua tänään." Chris sanoi ja osoitti sanansa selvästi Kathylle, joka nyökkäsi.

 

Poikien, lukuun ottamatta Jesseä, lähdettyä, Kathy ja Jean valtasivat itselleen sängyt. "Kuinka vanhoja te yleensä olette?" Cat kysyi uusilta tulokkailta. "Minä olen kahdeksantoista." Ana vastasi ja muut tytöt nyökyttelivät olevansa saman ikäisiä. "Oletko sinä yhdessä sen Chrisin kanssa?" Kim kysyi yllättäen. "En, emme ole tunteneet kuin pari päivää." Kathy kertoi, mutta punastumisesta päätellen jotain muutakin oli tekeillä. "Entäs se Elliot?" Ana kysyi vuorostaan katsellen Jeania uteliaana. "Me olemme tunteneet kaksi vuotta. Olemme seurustelleet kohta vuoden." Jean sanoi, ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos haaveileva ilme kasvoillaan. "No kenen poikaystävä sinä sitten olet Jesse?" Kathy kysyi katsoen odottavasti Jesseä. Jesse purskahti äänekkääseen nauruun ja kertoi yhä hekotellen: "Olen tuntenut Catin siitä asti kun leikimme vielä hiekkalaatikolla! En voisi ikinä ajatella hätä minään muuna kuin ystävänä. Sama pätee Kimiin, vaikka olemmekin tunteneet vasta vuoden päivät." Kun Jesse oli sanonut, ettei voisi olla Kimin kanssa muuta kuin ystävä, Ana oli nähnyt Kimin näyttävän surulliselta.

                                                                 ***

 

 

Kun heräsin aamulla, en ymmärtänyt missä olin. Sitten muistin eilisen illan. Taivaassa käydyn keskustelun, ja sen miten Kay ja Nate olivat lähettäneet meidät tähän pahaiseen sisäoppilaitokseen. Tuhahdin itsekseni ja nousin istumaan sängylläni. Katselin nukkuvia tyttöjä ympärilläni. Jean oli käpertynyt peiton alle kerälle kuin mikäkin koira. Ana nukkui rauhallista unta ja hymyili. Minuakin hymyilytti kun näin hänen kasvonsa. Tyttö oli kaunis noiden tavallisten ruskeiden hiuksiensa kanssa. Omalla tavallaan kaunis, ja varmasti hyvin kiinnostavakin. Siitä saisin kuitenkin tietää lisää. Siksihän meidät tänne oli lähetettykin. Katseeni kohdistui Kimiin. Huomasin että hän ei enää nukkunut, vaan makasi sängyllään silmät auki. Arvasin hänen ajattelevan Jesseä. Kimin viereisessä sängyssä nukkui Cat. Catilla oli vain alusvaatteet päällään ja hän puhui unissaan: "Jesse, ei siitä voi hypätä, taitat vielä niskasi." Katselin tyttö hetken uteliaana. Mistähän hän mahtoi puhua? En kuitenkaan jaksanut kiinnittää huomiotani asiaan sen enempää, vaan keskityin kiskomaan kouluasuani päälle. Kouluasua, tuhahdin itsekseni, ei meillä semmoisia New Jerseyssä ollut. Kouluasuani oli muutenkin naurettava, laivaston sininen vekkihame, tummanharmaat polvisukat ja samaa sävyä oleva slipoveri, sekä sen alle kuuluva valkoinen kauluspaita. Kaulaan piti kiinnittää hameen värinen kravatti, ja jalkaan vanhanaikaiset mustat kengät, joita en missään nimessä suostuisi vetämään jalkaani normaaleissa olosuhteissa. Nappasin vielä sinisen jakun ja harmaan baskerin sängyltäni ja puin ne päälleni täydentääkseni koulupukuani. Asetuin peilin eteen ja katselin inhoten kuvajaistani. Vaatteet eivät pukeneet minua pätkänvertaan. Huokaisin syvään ja suunnistin kulkuni pihamaille.

 

Kulkuni pihalle ei käynyt aivan vaivattomasti. En vielä ollut oppinut tuntemaan koulun ympäristöä tarpeeksi hyvin jotta olisin päässyt suorinta tietä perille. Pitkällisten etsintöjen jälkeen kuitenkin löysin päämääräni ja istahdin penkille. Avasin harmaan olkalaukkuni(sekin täydensi jo ennestään kammottavaa asuani). Etsin laukusta pussin jonka Kay oli ojentanut minulle ennen kuin lähdin Taivaasta tänne. "Näitä laitteita tarvitset kun otat Anasta kaiken tiedon talteen." Kay opasti "Saat myös yhteyden minuun tällä laitteella." Kay sanoi ja heilutti laitetta nenäni edessä. "Otathan yhteyttä seuraavana aamuna?" Kay oli pyytänyt, ja minä lupasin että ottaisin. Joten tässä minä nyt istuin, tuo outo laite käsissäni. Laitteessa oli kolme nappulaa ja näyttö. Tiesin kahden ensimmäisen napin käyttötarkoituksen, mutta viimeisestä minulla ei ollut tietoakaan. Painoi etusormellani nappia joka oli lähimpänä vasenta reunaa. Näyttö alkoi väristä, ja kohta näinkin jo tutut kasvot ruudussa. Minua hymyilytti nähdä naisen itsepäinen pörrötukka. Kay.

"Vihdoin, olen odotellut jo tunnin!" Kay puuskahti, mutta hymyili kuitenkin.

"Se johtuu siitä että kuolevaisten elämään kuuluu nukkuminen" valistin Kaytä. Nukkuminen oli eräs niistä kuolevaisen elämän iloista joita olin kaivannut. Tuntui hassulta että minut oli palautettu takaisin kuolevaiseksi. Olisi jotenkin hupaisaa jos kuolisin kaksi kertaa. Mietin ja virnistin Kaylle.

"No onko projekti lähtenyt hyvin käyntiin?" Kay kyseli ja kohotti kulmakarvojaan.

"Kaikki on tallennettu tänne." sanoin ja taputin toista laitetta. Laite oli tarkoitettu videokuvaamiseen, sekä nauhoittamiseen. Olin nauhoittanut ja kuvannut Anan jokaista liikettä siitä lähtien kun tapasin hänen. Tyttö ei aavistanut mitään siitä tosiasiasta että häntä vakoiltiin.

"Minulla on jotenkin ikävä sinne." kerroin Kaylle, joka edelleenkin vain hymyili.

"Kyllä sinä nyt ilman minua pärjäät, voimme aina jutella kun sitä haluat." ilmoitti Kay.

"Ja mikä saa sinut luulemaan että minulla on ikävä sinua? Mistä tiedät että minulla ei ole salasuhdetta Elvikseen." kysyin ja katsoin Kaytä haastavasti. Kay ei kuitenkaan kerinnyt vastaamaan ennen kuin kuulin äänen takaani kysyvän:

"Kenellä on salasuhde Elvikseen?" kysyjän ääni oli huvittunut, ja käännähdin salamannopeasti ympäri. Huokaisin helpotuksesta kun tunnistin tulijan. Tulija oli ylimittainen, punatukkainen ja pisamanaamainen poika joka virnisteli leveästi.

"Se olitkin vain sinä Elliot, ehdin jo pelästyä." sanoin virnuilevalle pojalle joka istuutui viereeni penkille. Poika vain hymyili, koulupuku ei pukenut vireäsilmäistä poikaa sen enempää kuin se ei pukenut minuakaan. "Eikö sinun pitäisi olla ahdistelemassa Jeania?" kysyin sarkastisesti.

"Ensinnäkin, minä en ahdistele ketään, ja toiseksi, en viitsi tunkea teidän huoneeseenne. Se on kuulemma täynnä puolipukeisia tyttöjä." Elliot vastasi.

"Kuka sanoi että siellä on puolipukeisia tyttöjä?" kysyin miettien että ketä pojista oli uskaltautunut tunkea nokkaansa sinne.

"Jessellä oli jotakin asiaa Catille huomisesta, ei hajuakaan mitä se kaksikko suunnittelee. Joka tapauksessa, Jesse avasi oven koputtamatta ja näki Anan pomppivan ympäri huonetta alusvaatteisillaan. Jessen naama oli kyllä näkemisen arvoinen!" poika tiedotti ja nauroi.

"Minä olen täällä vielä Kathy jos muistat!" kuului kimpaantunut ääni. Katsahdin käsiini ja näin Kayn naaman ruudusta. "Anteeksi Kay, mutta minulla ei ole nyt enempää aikaa sinulle, tuntini alkaa viiden minuutin kuluttua" tiedotin Kaytä. "Jutellaan myöhemmin" sanoin ja hyvästelin Kayn ja lähdin takaisin sisälle Elliotin kanssa.

 

Ehdimme historian tunnille juuri ajoissa. Äkkäsin vapaan paikan Anan vieressä ja istuin siihen.

"Missä sinä oikein olit tänä aamuna?" Ana kuiskutti korvaani.

"Kävin vain ulkona" tiedotin ja kaivoin kirjat laukustani. Opettaja astui luokkaan ja kaikki pongahtivat seisomaan, joten matkin parhaani mukaan.

"Huomenta oppilaat. Voitte istua." opettaja ilmoitti ja kirjoitti nimensä taululle. "Nimeni on siis Georgina Watson, ja opetan teille historiaa. Kutsutte minua luonnollisesti professori Watsoniksi." nainen ilmoitti sellaiseen sävyyn, että kenellekään ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa hänen sanojaan. "Aloitetaan nimen huudolla. Herra Jesse Armstrong?" Jesse heilutti kättään. Opettaja luetteli pari nimeä joita en ollut koskaan kuullutkaan. "Herra Nathaniel Dawson?" Olin varmasti kuullut väärin. Näin kuitenkin kuinka tuo huolettoman komea poika heilautti laiskasti kättään. Olisin tunnistanut nuo maailmanomistajan elkeet mistä vain. Huomasin että en ollut ainut ketä oli huomannut tämän oudon käänteen. Jean, Elliot ja Chris näyttivät yhtä yllättyneiltä kuin luulin itsekin näyttäväni. "Neiti Kimberly Griffin?" kuulin opettajan kysyvän, ja erotin hämärästi kun Kim heilautti kättään. Mitä ihmettä Nate teki täällä? "Herra Chris Hendrix?" opettaja jatkoi kyselyään ja Chris heräsi horroksestaan heiluttaakseen poissaolevasti kättään. Mitä ihmettä tämä tarkoitti? En huomannut mitään järkevää syytä siihen että Nate oli täällä. "Neiti Jean Jillette? opettaja huuteli Jeanille. "Neiti Catrina MacDougal?" Watson huuteli luokan etuosasta. Kuka Catrina? Ihmettelin, mutta sitten näin Catin heilauttavan kättään. Catrina, ei olisi ikiä uskonut. Mutta siisti koulupuku päällä Cat näytti enemmän Catrinalta kuin siltä verkkosukkahousuihin verhoutuneelta Catilta, jonka olin eilen tavannut. "Herra Elliot O'Brien?" Elliot huiskutti innokkaasti paikaltaan. "Neiti Kathy Teller?" havahduin ja huiskautin omaa kättäni. Kohta päästiin w:n kohdalle ja opettaja kysyi:" Neiti Ana-Maria Wells?" Ana huiskautti kättään oikealla puolellani. Tietenkin Anan oikea nimi ei ollut Ana. Moitin itseäni kun en edes sitä ollut saanut selville. Tietenkin Wellsin suvun nuorimmainen ei voinut olla pelkkä Ana, ei vaan Ana-Maria. Maria neitsyt Marian mukaan.

                      Koko tunnin en pystynyt keskittymään siihen kun opettaja luennoi Englannin kauppasaarrosta. En voinut kuin miettiä että mitä tuo syötävän komea otus teki täällä. En voinut olla katsomatta Natea. Hän keikkui tuolinsa selkänojalla samalla tavalla kuin oli keikkunut Taivaassakin. Tosissaan, mitä Jumala täällä toimitti?

 

En saanut vastausta kysymykseeni ennen ruokatuntia, koska minulla oli historian jälkeen kaksoistunti ranskaa, ja Nate oli jo karannut omille teilleen. Jean oli kanssani ranskan tunnilla ja supatti kovaa kyytiä korvaani. "Mitä ihmettä Nate tekee täällä? Eikö hänellä pitäisi olla tärkeämpääkin tekemistä?"

"Ei minulla ole hajuakaan siitä mitä hän täällä tekee, mutta minä aion ottaa asiasta selvää. Anna minä selvitän tämän Jean. Jooko?" Jean oli juuri esittämässä vastalausetta kun opettajan ääni pyysi:" Les filles, soient satisfont tout à fait." Jean kysyi yllättyneenä mitä opettaja oli sanonut. Vastasin että hän käski meidän olla hiljaa. Ranskan tunnit olivat yhtä tuskaa. Olin kiljua riemusta kun opettaja vihdoin sanoi:" L'au revoir, ont un beau jour."

 

Rynnistin ruokalaan sellaisella kiireellä, että en edes uskonut pystyväni juoksemaan niin nopeasti. Näin Naten seisovan ruokajonossa. Tartuin häntä käteen ja käänsin ympäri. Nate virnisteli minulle omahyväisesti.                                                                                                                                       "Hei Kathy. Mietinkin jo milloin tulisit." poika sanoi edelleen virnistellen.                                                                                                                                            "Minä taas en miettinyt ollenkaan sitä että sinä tulisit!" kivahdin pojalle. Virne säilyi muuttumattomana Naten kasvoilla. "Miksi tulit tänne?" kysyin lähes syyttävään äänen sävyyn. "Etkä kaiken kukkuraksi kertonut että olet tulossa." intin. "Ehkä en kestänyt olla erossa sinusta ja minun piti lähteä perääsi." poika virkkoi virnistellen ja sai punan kohoamaan kasvoilleni. Poika oli niin ylimielinen! Ärähdin mielessäni. Mutta syötävän hyvännäköinen. Omat aivoni muistuttivat minua, mutta yritin painaa sen taka-alalle. "Niin varmaan, ikään kuin sinua kiinnostaisi piirun vertaa!" kivahdin. "Miksi tulit tänne? Ihan oikeasti Nate, luulin että tämän piti olla meidän projektimme." jatkoin kiihtyneenä. "Niin se onkin, minä vain satuin tulemaan tänne, en vaaranna projektianne mitenkään." Nate kertoi. "Satuit tulemaan! Sinun pitäisi johtaa Taivasta hitto soikoon! Ei sinulla pitäisi olla aikaa tulla tänne!" huusin Natelle. Naten ilme oli vakavoitunut ja hän tarttui kiinni käsistäni. "En voi kertoa vielä miksi olen täällä. Kerron kyllä kun sen aika tulee." Nate sanoi vakavana. Katselin hetken hänen mustia silmiään. Hetkessä pirullinen virne oli kuitenkin palannut pojan huulille. Hän irrotti otteensa käsistäni ja lähti kävelemään. Hän kääntyi kerran ympäri ja huusi minulle:" Au revoir, chéri!"                                                                                                                 En saanut Nate ja hänen ylimielistä hymyään pois mielestäni koko iltana. Olin käynyt aiemmin Chrisin kanssa puutarhassa. Chris oli suudellut minua ja kysynyt että missä mentiin. Tulimme siihen tulokseen että yrittäisimme seurustella. Vaikka minun olisi pitänyt olla iloinen minun ja Chrisin puolesta, en voinut muuta kuin maata sängyssä ja ajatella Natea, sitä omahyväistä törkimystä, joksi nimitin häntä hänen selkänsä takana. Vai chéri! Minä olin Naten kullasta kaukana. Minä seurustelen Chrisin kanssa, joten jätä jo se Nate rauhaan! Uhosin itsellinen. Yritin olla parhaani mukaan ajattelematta Natea. Se oli vaikeaa, mutta lopulta onnistuin nukahtamaan. Vaikkakin Nate seurasi minua vielä uniini.

torstai, 6. maaliskuu 2008

Luku 3

 Luku 3- Synkkä menneisyys<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kay käveli ulos huoneestaan, istui lähimmälle kivelle ja huokaisi. Hän katseli ympäröivää maisemaa. Aivan kuin olisi istunut kotona Maassa. Kaikkialla oli paljon puita, jokia sekä kallioita. Aurinko oli laskemassa. Kay jäi hetkeksi istumaan kivelle ja katselemaan auringon laskua. Hetken istuttuaan Kay sipaisi hiuksensa korvan taakse ja nousi seisomaan. Hän kääntyi ympäri ja avasi taas työ huoneensa oven.

 

Liittimen naisääni ilmoitti tylsistyneenä sen saapuneen päätös pisteeseensä. Kay astui ulos ja lähti suunnistamaan kohti jo niin tutuksi käynyttä paikkaa. Kay pysähtyi ja katseli taas hetken ympärilleen. Vaikka helvetti ei ollutkaan kamala paikka, oli siinä taivaaseen verrattuna paljon synkempi ja luotaantyöntävämpi. Taivaassa aurinko laski mereen ja kauniit kukat huojuivat kevyessä tuulessa. Kayn nenään tunkeutui hunajan tuoksu. Kyynel vierähti hänen tummalle poskelleen.

 

Kay astui sisään veljensä työ huoneeseen ja sulki oven hiljaa perässään. Vaikka Kay tiesikin Naten lähteneen muiden mukana Maahan, hän tiesi Naten palaavan Taivaaseen hetkeksi. Vaikka sijainen olikin ottanut Naten paikan väliaikaisesti, oli hänellä silti asioita täällä. Kay ei vieläkään täysin ymmärtänyt veljensä tarkoitusta Maahan menemisestä, mutta veli oli luvannut kertoa Kaylle asiasta kun se oli lähempänä onnistumista. Nate kohotti päätään ja katsoi siskoaan silmiin.

"Kay, miksi olet itkenyt?", Nate sanoi ja otti siskonsa leuasta kiinni niin että tämän oli pakko katsoa Natea silmiin. "Kyllä sinä tiedät. Se yö pyörii vieläkin mielessäni." Kay sanoi ja lisää kyyneliä vierähti hänen poskelleen. "Vaikka se ei enää vaivaa mieltäni niin kuin se vaivasi Maassa, en saa sitä silti pois mielestäni", Kay kertoi itkien. Nate halasi siskoaan lohduttavasti. "Et voi antaa sen ottaa valtaa sinussa niin kuin Maassa. Muistat kyllä mitä siitä seurasi." Nate sanoi. "Nyt olisi hieman hankalampaa saada itsensä hengiltä." Kay mumisi. "Se mies tulee kohta tänne. Hän tulee Helvettiin Nate. Sain tietää sen eilen." Nate katsoi sisartaan ja pudisti päätään. "Sinulla on nyt korkein valta Kay. Hän ei voi enää koskaan edes koskea sinuun, tiedät sen vallan hyvin itsekin."

"Tiedänkö? Tiedänkö minä sen Nate?" Kay kuiskasi ja halasi veljeään vielä tiukemmin.

 

                                                                 ***

 

 

Ana heräsi aamulla siihen, kun vettä kaadettiin hänen päälleen. Tarkemmin ajatellen se ei tainnutkaan olla vettä vaan jotakin hieman väkeväpää. Ana lipaisi huuliaan ja irvisti. Viinaa. Ana nousi ylös ja näki Catin viinapullokädessään, alusvaatteet päällään sekä omahyväinen virne kasvoillan. "Pitää herätä Ana." Cat sanoi, nousi Anan sängylle ja alkoi pomppia iloisesti ylös ja alas huutaen: "Nyt ylös senkin laiskimukset!" Cat lopetti pomppimisen ja otti kulauksen pullosta. "Haluatko?", Cat kysyi ojentaen pulloa Analle. Ana pudisti päätään. Kohta Ana näki Kathyn hyppäävän sängylle ja raastavan viinapullon Catin kädestä. "Tänään on koulua." Kathy sanoi ja katsoi Catia tiukasti. "Niin, mitä sitten?, kysyi Cat kulmat kohollaan. "Juuri sitä!" ,Kathy sanoi ylimielisesti ja hyppäsi alas sängyltä. Ana katseli hetken huonetovereidensa tappelu, nappasi pullon Kathyn kädestä ja viskasi sen ulos ikkunasta. "Nyt teidän ei tarvitse taistella siitä enää!", Ana sanoi ja hymyili. Molemmat tytöt katsoivat Anaa järkyttynenä. He eivät olleet uskoneet että Anassa olisi sisua tuollaiseen. Ana vain hymyili ja alkoi harjata hiuksiaan, muiden tyttöjen tiiviin katseen alla.

 

"Missä muuten Jean on?", Kim kysyi. Cat ei osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa kysymystä kohtaan vaan jatkoi tupakoimista sängyllään. "Aivan varmasti kuhertelemassa jossain kulman takana Elliotin kanssa.", Kathy vastasi ja virnisti. Kim raapi päätään ja katsoi tiukasti Anaa. Ana tiesi sen johtuvan hänen hieman liian lämpimistä väleistään Jesseä kohtaan.

 

                                                                 ***

 

En vain käsitä mitä Nate tekee täällä. Nate istui äidinkielen luokan toisella laidalla. Hänellä oli kynä korvansa takana ja maailmanomistajan ilme kasvoillaan. "Kathy?", ääni havahdutti minut mietteistäni. Huomasin katsovani Chrisin sinisiä silmiä. "Näytit olevan aivan jossakin muualla kuin Jane Austinin ihmeellisessä maailmassa", Chris huomautti. Hymyilin ja nyökkäsin jatkaen kirjani lukemista. Minulla oli huono mieli siitä että katselin vain Natea vaikka Chris oli niin ihana ja suloinen. Karistin molemmat mielestäni ja yritin uppoutua jälleen kerran Ylpeyteen ja ennakkoluuloon.

 

Kaikilla kolmella tunnilla ennen ruokailua Nate oli kummitellut takaraivossani, enkä ollut pystynyt keskittymään. Ehkäpä historian pistokokeesta tullut nelonen liittyi jotenkin tähän Nate kysymykseen. Huomasin Naten seisovan ruokalan ulkopuolella yksin. En ymmärrä miksi Natella ei ole ystäviä, hän oli hyvännäköinen, urheilullinen ja suurimman osan aikaa mukava. Heti kun Nate äkkäsi minut, hänen kasvonsa vääntyivät hymyyn. "Kathy!", Nate huusi. kävelin hänen luokseen epäilevä ilme kasvoillani. "Odotinkin sinua!", Nate kertoi hymyillen. En ollut saada silmiäni irti hänen ruskeista silmistään. "Miksi sinä minua odottelit?", kysyin, ja yritin saada ääneni kuulostamaan syyttävältä. Epäonnistuin surkeasti. "Olet varmaan huomannut että minulla ei ole monta ystävää, ja olisi noloa syödä yksin", Nate kertoi naamaperuslukemilla. "Miksi et ole Elliotin tai Jeanin kanssa, tunnethan heidät paremmin.", sanoin ja katsoin Natea. "Uudet tuttavuudet ovat joskus käteviä", Nate vastasi ympäripyöreästi, enkä jaksanut jankata enää. Lähdimme kävelevään vanhanaikaisesti sisustettuun ruokalaan.

 

Istuimme tyhjään pöytään kun olimme hakeneet syötävämme. Pinaattikeittoa, irvistin keitolle. Aloin lusikoida kettoa suuhuni sanomatta sanaakaan, mutta silti ajatellen Natea. Heräsin ajatuksistani vasta kun Chris istui viereeni tyhjälle paikalle ja kietoi kätensä vyötäröni ympäri. Yritin hymyillä Chrisille ja vastata hänen suudelmaansa mahdollisemman normaalisti. Nate katseli meitä hetken tutkivasti, mutta otti tavanomaisen virneensä kasvoilleen sekunninmurto-osassa. Nielaisin ja katsoin Natea syvälle silmiin. Tiesin että Nate tulisin aiheuttamaan ongelmia.

 

                                                                 ***

 

Kim oli raivoissaan. Ei uusi tyttö voisi tulla noin vain ja hurmata häntä yhdellä mukamas viattomalla hymyllään. Hän katseli ympärilleen kun astui vihreälle matolle joka oli heidän huoneensa lattialla. Kun Kim oli varmistunut siitä, että huone oli tyhjä, hän lukitsi oven. Kim käveli yhdelle viidestä vanhanaikaisennäköiselle ruskealle puu lipastolle. Hän avasi lipaston varovasti ja otti sieltä etsimänä. Kim hymyili omahyväisesti ja istahti omalle sängylleen. Hän hypisteli esinettä hetken kädessään. Hän katseli miettien ympärilleen ja käveli ikkunalle, hän tarttui kiinni samansävyisen vihreistä verhoista ja repäisi sen alas. Kim käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta, vieläkin hymyillen.

 

                                                                 ***

 

Nate käveli samaa käytävää pitkin jota Kim oli hetkeä aikaisemmin. Nate tuhahteli itsekseen vanhan aikaisesti sisustetulle koululle. Hän kääntyi käytävän päästä vasemmalle ja avasi huoneen numero 25 oven. Jesse istui kauimmaisella, joka oli peitetty punaisella päiväpeitolla joka oli täsmälleen samaa sävyä kuin verhot ja mattokin. Hän oli uppoutunut lukemaan jotakin kirjaa niin syvästi että ei edes huomannut Naten astuvan huoneeseen. Lähimpänä ovea istui Dust. Nate ei tuntenut poikaa kovin hyvin. Pitkä, mustahiuksinen poika oli kovin kalpea ja istui aina kirjoittamassa punaiseen vihkoonsa. Nate ei koskaan ollut puhunut hänelle esittäytymistään lukuun ottamatta. Nate ihmetteli myös pojan nimeä, hän oli niin hämärä että ei hänestä ottanut selvää. Nate istahti sängylleen joka oli petaamatta ja tervehti kahta paikalla olevaa huonetoveriaan. Naten ajatukset harhailivat heti siihen missä Chris ja Elliot olivat. Hän tiesi että Chris oli jossakin Kathyn kanssa. Natea värisytti ajatuskin siitä mitä hän kuvitteli heidän tekevän. Kathy oli jotenkin niin kiehtova ihminen ja Nate ei voinut enää kieltää itseltään sitä että hän todella piti Kathystä. Todella piti, mutta Nate oli melko varma että Kathy ei pitänyt hänestä vaan ajatteli hänen olevan vain ärsyttävä piikki lihassa. Nate ei kuitenkaan tiennyt Kathyn ajattelevan häntä sillä samaisella hetkellä kun hän ajatteli Kathyä.

 

                                                                 ***

 

Heräsin värinään. En ensin ymmärtänyt mikä aiheutti värinän, mutta huomasin sen kuitenkin tulevan koululaukkuni taskusta. Värinän oli aiheuttanut yksi niistä laitteista jonka Kay oli antanut minulle. Tämä laite oli hopean värinen. Tiesin siitä sen verran että sillä lähetettiin viestejä. Kun avasin laitteen kannen, huomasin että se oli vastaanottanut viestin. Arvelin sen olevan Kayltä, mutta kun avasin viestin, järkytyin. Viesti ei todellakaan ollut Kayltä, vaan tämän veljeltä. Nate ei ollut kirjoittanut viestiin muuta kuin suihkulähde kello 11. En tiennyt että Natekin voisi lähettää minulle viestejä. Sitten tulin kuitenkin ajatelleeksi että tämä viesti voisi koskea tehtäväämme, joten menin herättämään Jeania. Tönäisin Jeania kylkeen varovasti. Jean katsoi minua kulmiensa alta selvästi ärsyyntyneenä herätyksestä. "Mitä nyt?" Jean tivasi heti ensi töikseen. "Anteeksi että herätin, mutta minun on pakko kysyä oletko saanut viestiä.?" kysyin. "Mitä viestiä?" Jean kysyi ja alkoi näyttää kiinnostuneemmalta. "Liittyen tiedät kyllä mihin." sanoi kuiskaten koska en halunnut muiden aavistavan mitään. Jean alkoi penkoa laatikkoaan kunnes löysi etsimänsä. Jean pudisti päätään. "En ole saanut viestejä. Miksi kysyt?". Ohitin kysymyksen täysin ja vilkaisin kelloa. Viisarit näyttivät jo varttia vaille yhtätoista. Vedin äkkiä jalkaani farkut ja kiskoin t-paidan pääni yli. Vedin kengät jalkaani ja nappasin takkini oven vieressä olevasta naulakosta. Katsoin Jeania anteeksi pyytävästi ja ryntäsin ulos ovesta.

                      Juoksin koko matkan alakertaan ja sieltä ulos puutarhaan. Ilma oli alkanut kylmetä ja hengitykseni höyrysi odottaessani Natea suihkulähteen vieressä. Toivoin kovasti että olisin ottanut hanskat mukaani, mutta ajatuksen katkesivat heti kun pitkä ruskeahiuksinen poika astui näköpiiriini. Jostain syystä Nate ei virnistellyt niin kuin hänellä oli aina tapana. Aavistin että en ehkä tulisi pitämään hänen uutisistaan. "Hei Kathy", Nate tervehti kun oli päässyt lähemmäs. "Hei vaan Nate", vastasin ja katsoin Natea tutkivasti. "Minulla on kerrottavaa." Nate sanoi ja katsoi suoraan silmiini. "Koskeeko se tehtävää?" kysyin heti. Nate pudisti päätään. "Ei, tämä koskee Kaytä. Hän ei voi nyt hyvin." Naten ääni oli vakava. "Mikä hänellä on vikana, eivät kuolleet sairastele." sanoin Natelle ja yritin lukea jotakin hänen kasvoiltaan. "Sinun pitää lähteä sinne vähäksi aikaa. Kay tarvitsee sinua", Nate sanoi näyttäen epätoivoiselta. Nyökkäsin totisena. "Tietenkin lähden", vakuutin pojalle joka ei ollut sama jonka olin vähän aikaa tuntenut. "Sinun pitää lähteä sinne nyt. Seuraa minua.", Nate sanoi ja lähti johdattamaan minua vajaan joka oli puutarhan laidalla. Jouduin hölkkäämään jotta pysyisin Naten kannoilla. Poika avasi oven ja kehotti minua astumaan sisään. En voinut erehtyä vaikka olinkin nähnyt sen vasta pari kertaa. Liitin oli vajassa, valmiina viemään minut Kayn luo. Koska vain Kay ja Nate saivat käyttää sitä, Nate astui Liittimeen kanssani. Kun olimme molemmat sisällä, tunsin kuinka hissi nytkähti ja lähti alaspäin. Matkalla en saanut Kaytä mielestäni. Minä ja Nate emme sanoneet toisillemme sanaakaan matkan aikana. Matka ei kestänyt kauaa ja olimme liiankin pian, minulle jo tarpeeksi tutussa paikassa, Kayn työhuoneen ovella. "Mene sisään, Kay kertoo sinulle kaiken", Nate sanoi ja käännyin lähteäkseni. "Kathy!" Naten ääni kutsui takanani. Kännyin ja Nate veti minut lähelleen ja kumartui suutelemaan minua. Kaikki muu kaikkosi mielestäni.

 

                                                                 ***

 

Kay katseli salaa veljensä ja Kathy touhuja. Vaikka Kay olisikin halunnut olla iloinen veljensä ja parhaan ystävänsä puolesta, ei hän osannut iloita juuri nyt. Kayn silmät olivat turvonneet itkusta ja häntä kylmäsi. Nyt kun Kathy ja muut olivat Maassa, hän oli yksin ajatustensa kanssa. Kay puristi kädessään olevaa peiliä tiukasti, kunnes hän päästi siitä irti ja peli hajosi lattialle tuhansiksi palasiksi. Kay kumartui korjaamaan palasia lattialta, mutta koputus oveen sai hänet nousemaan ylös. Koputtaja oli Kathy, joka ei vaivautunut odottamaan kutsua sisään, vaan avasi oven ja astui sisälle huonosti valaistuun huoneeseen. "Kay…", Kathy sanoi ja astui eteenpäin halatakseen parasta ystäväänsä. "Kay, sinun pitää kertoa minulle kaikki alusta alkaen", Kathy kuiskasi Kayn korvaan. Kyyneleet alkoivat jälleen valua pitkin Kayn tummia poskia. Kay nyökkäsi, ja viittasi Kathyn istumaan punaiselle sohvalle. "Aloitetaan sitten alusta. Kaikki alkoi kun olin 18-vuotias…", Kay aloitti kertomuksensa ja palasi muistoissaan 7 vuoden taakse.

                      Kay hyvästeli ystävänsä hymy huulillaan ja päätti käyttää metsäpolkua päästäkseen kotiin. Se lyhentäisi kotimatkaa ainakin kymmenellä minuutilla, ja Kay oli nyt jo puolituntia myöhässä, eikä halunnut suututtaa vanhempiaan sen enempää. Kay hyräili lempikappalettaan ja ajatteli ihanaa poikaystäväänsä Davea. Kay oli iloisempi kuin aikoihin. Kerrankin kaikki hänen elämässään oli hyvin. Se tosin tulisi muuttumaan sinä iltana.

 

Kay tunsi käden suullaan ja sitten vartalollaan. Hän yritti pyristellä epätoivoisesti irti, mutta selvästi häntä suurempi mies ei päästänyt otettaan irti. Seuraava asia jonka Kay tiedosti, oli se kun mies avasi Kayn housujen nappia. Kayn pyristely oli turhaa.

 

Kay ei koskaan kertonut tapahtuneesta kenellekään, ja eristäytyi täysin. Vanhemmat yrittivät saada Kaytä puhumaan jollekulle, mutta hän ei suostunut puhumaan. Vain puoli vuotta raiskauksen jälkeen Kay sairastui bulimiaan. Kay ahmi paljon, ja oksensi. Kay inhosi itseään. Hän syytti tapahtumista itseään. Kay aloitti viiltelyn kahden vuoden päästä tapahtuneesta. Kay kävi kahdesti eri hoitolaitoksissa, mutta saavutetut tulokset eivät olleet pysyviä. Viiden vuoden päästä Kay tappoi itsenä. Ei tarvittu muuta kuin lääkkeitä ja alkoholia.

 

Kay lopetti kertomuksensa, ja ystävykset itkivät molemmat halaten toisiaan kovasti. "Sinun olisi pitänyt kertoa aikaisemmin minulle. Olisin voinut auttaa", Kathy sanoi. "Et sinä olisi voinut tehdä mitään", Kay lohdutti. "Nyt se mies on täällä", Kay kuiskasi. Kathy silitti ystävänsä karheaa hiussuortuvaa. "Sinä olet turvassa Kay, hän ei tule enää ikinä koskemaan sinuun, lupaan sen."

  • Nappini:


    1449777.jpg


    1449691.jpg


     


    Seuraamiani sivuja:



    Image and video hosting by TinyPic

    Kivisydän


    Diary of Lyssa


     

  • Scorpions-Daddy\'s girl

    Sweet little child
    You know nothing
    About a cold world outside
    You're too young to realize
    What he wants from you tonight

    Poor little girl
    There is no one
    You can trust in the world
    In the darkness of the night
    What he's doing is a crime

    Your mother denies
    There's a problem
    She's looking away
    She don't wanna hear you cry
    She will pray
    That it's over for a while

    Sweet little child
    You know nothing
    About a cold world outside
    You're too young to realize
    What he wants from you tonight

    Your mother denies
    There's a problem
    She's looking away
    She don't wanna hear you cry
    She will pray
    That it's over for a while

    An ocean of silence
    Is drowning your heart
    What never should be
    Will remain in the dark

    Poor little girl
    There is no one
    You can trust in the world
    In the darkness of the night
    What he's doing is a crime

    Sweet little child
    You know nothing
    About a cold world outside
    You're too young to realize
    What he wants from you tonight

    Your mother denies
    There's a problem
    She's looking away
    She don't wanna hear you cry
    She will pray
    That it's over for a while

    An ocean of silence
    Is drowning your heart
    What never should be
    Will remain in the dark

    Sweet little child
    You know nothing
    About a cold world outside
    You're too young too realize
    What he wants from you tonight

    She is daddy's girl
    Daddy's girl
    Daddy's girl
  • Magnum netissä

    Linan stoori


    Novellini Linasta ja Sakusta. Teinirakkausnovelli.


    Lina ihmemaassa


    Ajatuksiani maailmasta ja kirja-arvosteluja.

  • Henkilötiedot

    Oma kirjoitukseni. Ei vielleskn valmis, mutta pist sen kuitenkin tne esille.